Astalo Astalo lyö takaisin.

Kaikki blogit puheenaiheesta Ruoka-apu

Olen köyhä. Kannan EU-ruokaa jätteeksi. En sitä syö?

Kansalaiset, med började (kirjoitetaanko se noin?). Arvatkaa mitä ("väärää") tein eilen? Menin ja kannoin biojätteeseen ruokaa joka varmasti oli yhä käyttökelpoista. Ihan avaamattomissa paketeissakin.

Hurstin ruoka-avun talousongelmat?

Viime päivinä Heikki Hurstin pääkaupunkiseudulla jakama ruoka-apu on ollut paljon otsikoissa. Rahat ovat vähissä ja toiminta uhkaa siksi päättyä. Ihmiset ovat onneksi heränneet ja yhdistys (Lahja ja Veikko Hurstin laupeudentyö ry.) voi näillä näkymin jatkaa toimintaansa ainakin kesäkuun loppuun. Hyväntekeväisyyskonserttiakin ollaan järjestämässä.

Pilaan hyvän joulumielen!

Köyhät ovat keskuudessamme. Mutta kuinka köyhä on köyhä? Oletko sinä köyhä? Entä minä sitten? Tällä hetkellä yritän sinnitellä työmarkkinatuen ja toimeentulotuen turvin. Osan vuokrasta maksan toimeentulotuen perusosalla koska vuokrani on liian kallis. En silti ole onnistunut edullisempaakaan asuntoa saamaan.

En väitä, etteikö sellaisia olisi mutta eri asia on se miksi niitä ei minulle vuokrata - toisaalta en ole valmis "komeroon" muuttamaan. Tilaa pitää asunnossani olla ja elää, laittaa väliovikin kiinni.

Miksi joululahjarahaa ei saisi antaa köyhille?

Johannes Virolainen valtiovarainministerinä 1970-luvun alussa keksi ns. joululahjarahat. Ne ovat tietty summa, jonka hallituspuolueiden eduskuntaryhmät jakavat päättämiinsä kohteisiin budjettikäsittelyn loppuvaiheessa. 

 

Vuoden 2015 syksyllä leikkasimme valtion menoja voimakkaasti.  Ne koskivat kipeästi vähävaraisia. Työttömyys oli korkealla. Köyhyys lisääntyi ja ruokajonot olivat pitkiä. 

 

Leivänmurut oli liikaa - vastine HS uutiseen

Perussuomalaisten hallituskaudella aloitettu ja tänä jouluna lopetettu apu köyhien ruoka-apuun on jo toisen kerran tapetilla. Pitkälti toistetaan samoja, vanhoja ja vääriä väitteitä, entistä asiattomampaan sävyyn. Luulen, että suurin osa asiaa kommentoivista ei ole koskaan nähnyt ruoka-aputyön arkea.

Simon Elo selittelee ruoka-aputyrmäystään

 

Sinisten ryhmyri Simon Elo yrittää selitellä hallituspuolueiden kylmää suhtautumista ruoka-apuun.

Ei kukaan ole väittänyt, että hallitus antaisi ruokaa.  Se tulee kaupoista ja mm. leipomoista.

Mutta on vanha viisaus se, että "vesi on ilmaista, mutta pumppaus maksaa".  Näihin "pumppauskuluihin" tukea on annettu kahtena edellisvuonna, mutta ei anneta enää. Kiitos tyrmäyksestä Kepulle, Kokoomukselle ja Sinisille!

Jaettava ruoka-apu tulee kaupoilta

Kristillisten kansanedustaja Antero Laukkanen ja perussuomalaiset syyllistyvät kylmään politikointiin väittäessään, että hallitus vei rahat leipäjonoilta.

Jaettava ruoka-apu tulee kaupoilta, ei hallitukselta. Kummallista, että eduskunnan köyhyysryhmän varapuheenjohtaja Laukkanen ei tunne tätä yksityiskohtaa. 

Joulutarina eduskunnasta

Jos päättäjien joitakuita tässä maassa pitäisi joulun alla muistaa, niin ruokajonossa seisovia köyhiä kansalaisiamme. Vuoden viimeisessä istunnossaan hallitus toimi päinvastoin, kun tyrmäsi valtiontuen ruoka-aputyöhön.

Politiikka on, ikävä kyllä, tällaista. Pelko siitä, että kilpaileva puolue saa poliittista kunniaa, ajaa ohi hyvien päätösten.

Nyt kerron vähän asian taustoista, ja siitä, miten päätöksiä todellisuudessa eduskunnassa tehdään.

Köyhät avun tarpeessa

BBC raportoi Pohjois-Koreasta

Silmiini sattui nyt kuluvan vuoden aikana kaksi BBC:n julkaisemaa juttua Pohjois-Korean nykytilanteesta. Ajattelin referoida niitä tässä osittain vastauksena erään nimeltä mainitsemattoman puheenvuorolaisen kirjoituksiin, jotka ovat kaiketi olleet varsin kritiikitöntä propagandan uudelleenjulkaisua suomeksi.

Aloitan 22.03.2017 julkaistulla jutulla. Siinä BBC lainaa YK:n julkaisemaa raporttia Pohjois-Korean tilanteesta. Raportissa ja jutussa todetaan mm. seuraavaa:

Ruokaa jonottavat kansalaiset - nöyryytetty häpeämään!

Joskus matka todellisuuteen on tärkeämpää kuin sanoilla pelaaminen.

Tänään jonotin Myllypuron kuuluisassa leipäjonossa puolitoistatuntia. Ruuan jakelu alkaa klo 8.00, mutta useimmat olivat tulleet paikalle ennen seitsemää.

Olin osana kansaamme, jonka rahat eivät riitä koko kuukauden ruokaan.

Jono eteni hitaasti. Sisälle otettiin muutama kymmenen kerrallaan. Vaikka olin pukenut ylimääräistä, loppumetreillä kylmä tarttui varpaisiin ja sormiin. Palelin.

Ihmiset olivat hiljaisia. Oikeastaan kukaan ei puhunut. Katsoin vaivihkaa taakseni, jossa jono kasvoi ja piteni.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä