Astalo Astalo lyö takaisin.

Vaihtaisinko pankkia – vai koko systeemin?


Minä en ole ekonomisti. Ymmärrän taloudesta valitettavan vähän, luultavasti saman verran kuin keskimääräinen suomalainen. En ole lukenut yhtään taloustieteen perusteosta. Talouskysymyksissä joudun lähinnä vertailemaan eri lähteiden sanomisia ja arvioimaan näiden luotettavuutta sen perusteella, ketkä lausuntoja jakavat somessa. Ei kovin vahva pohja, myönnän.

Taloudesta puhuttaessa minut valtaa yleensä epäilys siitä, saanko edes osallistua keskusteluun. Mutta vaikken ymmärrä taloudesta juuri mitään, ymmärrän epäoikeudenmukaisuudesta sen sijaan asian jos toisenkin. Esimerkiksi sen, ettei ole reilua jos nallekarkit eivät mene tasan. Sen, ettei ole reilua käydä Nordean pääekonomisti Aki Kangasharjuna jeesustelemassa televisiossa siitä, kuinka verotulokertymä valtiolla on kääntynyt laskuun samalla, kun autan rikkaita rikastumaan piilottamalla varojaan verottajalta.

Panamapapers on historiallinen paljastus siitä, kuinka järjestelmämme toimii. Samaan aikaan kun meille puhutaan talkoista ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta leikataan “yhteisen hyvän” nimissä, eivät parhaiten toimeen tulevat joudu osallistumaan talkoisiin edes verojen muodossa. Hallitusohjelma on kirjoitettu valtiovarainministeriön intressien pohjalta, ja eduskunnan sijaan korkeinta valtaa yhteiskunnassamme käyttää EK.

Taloudesta laillani ymmärtämättömän ihmisen saattaa vallata Panama-skandaalin yhteydessä viha, epätieto ja ennen kaikkea avuttomuus. Mitä pieni ihminen voi tehdä näin massiivisen epäoikeudenmukaisuuden ja suoranaisen kusetuksen edessä? Vihaiset viestit pankin vaihtamisesta julkaistaan ihminen ja järjestö toisensa perään. On selvää, ettei verokeinottelua edesauttanutta Nordeaa pidä tukea, mutta auttaako pankin vaihtaminen mitään?

Ainakin osa Panaman veronkiertotapauksista on saattanut olla laillisia. Globaalisti 140 vallanpitäjää epäillään veronkierrosta. Jälleen kerran laki ja moraali eivät korreloi, eivätkä “yhteistä etua” edustavat vallanpitäjät välitä kuin omista varoistaan. Tästä syystä pankin tai pääministerin vaihtaminen ei ole riittävää. Elämme järjestelmässä, joka kannustaa häikäilemättömään oman edun tavoitteluun, ahneuteen, itsekkyyteen ja jatkuvaan varallisuuden haalintaan moraalista tai reiluudesta välittämättä. Vallanpitäjät eivät parane vaihtamalla. Pankeissa voit valita pienemmän pahan, muttet irtisanoutua koko pankkitoiminnasta.

Viha, turhautuneisuus ja voimattomuus kannattaa kanavoida toimintaan, joka tähtää suurempiin muutoksiin. Sen sijaan että vaihdamme pankkia ja kuvittelemme vaikuttaneemme radikaalisti reilumman maailman edistämiseksi, me voimme tähdätä kokonaan toisenlaiseen järjestelmään. Sellaiseen, joka on reilumpi kaikille. Tasa-arvoiseen, avoimeen, suoraan ja oikeudenmukaiseen järjestelmään. Mitä vielä vaaditaan, ennen kuin saamme tarpeeksemme jatkuvasta riistosta? Mitä vielä vaaditaan, ennen kuin johtajiemme sijaan päätämme vaihtaa koko meitä riistävän järjestelmän?

Jos haluamme todellisia muutoksia, meidän on vaihdettava kaikki. Oikeudenmukaisuus ei toteudu niin kauan, kuin elämme kapitalistisessa talousjärjestelmässä ilman mahdollisuuksia vaikuttaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat