Astalo Astalo lyö takaisin.

Vastustitko sinä orjuutta ja keskitysleirejä tänään?

Ihminen katsoo historiaan aina teeskennellen sivistyneempää kuin on. Vainojen uhrien muistopäivänä kauhistelemme keskitysleirejä, hoemme “ei koskaan enää” ja ajattelemme, että jos ME olisimme olleet tuossa tilanteessa, olisimme tehneet asioille jotain.

Ihmiskunnan historian synkimpiin käänteisiin kuuluvat orjuus ja “vääränlaisten” ihmisten joukkotuhot. Kuinka on mahdollista, että noin mittavat julmuudet ovat päässeet toistumaan uudestaan ja uudestaan? Jos jokainen meistä pitää itseään hyvänä ihmisenä, joka ei olisi sallinut kanssaihmisiinsä kohdistuvaa törkeää riistoa ja murhia, kuka niistä on vastuussa?

Meillä ei ollut mahdollisuutta puuttua orjakauppaan Yhdysvalloissa, Stalinin ”suureen puhdistukseen”, juutalaisvainoihin tai apartheidiin. Sen sijaan meillä on mahdollisuus miettiä mitä jälkeemme tulevat sukupolvet ajattelevat toiminnastamme 2010-luvun pakolaiskriisissä. Tallennamme jatkuvasti tekojamme ja mielipiteitämme internetin loputtomaan arkistoon, josta ne löytyvät vielä kauan jälkeemme.

Se, ettemme voineet vastustaa keskitysleirejä 1940-luvun Euroopassa ei vapauta meitä vastuusta. Vastustitko sinä keskitysleirejä tänään? Merriam-Websterin sanakirjan määritelmän mukaan keskitysleiri on leiri, jolle “ihmisiä (sotavankeja, poliittisia vankeja tai pakolaisia) pidätetään tai eristetään.” Eurooppa rajaa pakolaisia yhä enenevissä määrin leireille, joiden olosuhteet ovat surkeat, pakolaisten omaisuutta takavarikoidaan pakkolakien turvin ja uusnatsien katupartiot kulkevat kaduilla.

Orjuus ja joukkotuhot eivät tapahdu koska kukaan ei tajua tapahtumien keskellä mitä on meneillään. Ne tapahtuvat, koska riittävän moni jättää puuttumatta. Ei riitä, että enemmistö ihmisistä ei ole rasisteja. Orjuutta ja joukkotuhoja kohdatessamme meillä on velvollisuus olla antirasisteja ja puuttua suoraan siihen, mitä ympärillämme tapahtuu. Sarkastinen twiitti aiheesta ei riitä, eikä elämäm koululaisille naureskelu pysäytä sitä kehitystä, jonka keskellä olemme.

Me olemme velkaa kaikille kanssaihmisillemme sen, ettei viidenkymmenen vuoden päästä vainojen uhrien muistopäivänä muistella myös Euroopan 2010-luvun rasismin uhreja. Me elämme tulevaisuuden historiankirjoitusta nyt. Millaisen historiankirjoituksen sinä jätät jälkeesi? Pystytkö sinä selittämään lapsenlapsillesi, mikä oli roolisi tämän häpeällisen vaiheen aikana? Katsoitko pois tai paheksuitko itseksesi ympärilläsi vellovaa sivistymätöntä rasismia, vai nousitko sitä vastaan? Vastustitko sinä orjuutta ja keskitysleirejä tänään?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat