*

Astalo Astalo lyö takaisin.

Kuka suojelisi suomalaista kulttuuria?

Nyt on suomalainen kulttuuri uhattuna. Rajojen yli saapuvat ihmiset tuovat mukanaan jotain, mikä on aivan uutta ja vierasta. Suomalaisen kulttuurin rappiosta on huolissaan moni, ja aivan syystä.

Tai hetkinen. Mikä suomalainen kulttuuri?

Suomalaiseen musiikkikulttuuriin kuuluvat Cheek, Antti Tuisku ja Vain Elämää-kokoelma. Paitsi että Cheekin taiteilijanimi on englantia ja tämä tekee Yhdysvalloissa syntynyttä räppiä, Antti Tuisku on tullut julkisuuteen brittiläisen Pop Idol-formaatin kautta ja Vain elämää on formaattiosto Hollannista,  De beste zangers van Nederland -sarjasta. Juice soittaa kitaraa, jota ei muuten olla keksitty Suomessa ja Tapio Rautavaarakin lauloi Johnny Cashin käännösbiisejä.

Ainakaan suomalaisen kulttuurin vaalija ei vietä amerikkalaista hapatusta edustavia halloweenia ja ystävänpäivää tai islaminuskon juhlia, vaan juhannusta ja joulua. Juhannus saa nimensä kristinuskon pyhimykseltä Johannes Kastajalta ja sitä on perinteisesti vietetty puoli vuotta ennen joulua. Juhlapäivän siirron nykyiselle paikalleen muuten suoritti katolinen kirkko (ei suomalaista alkuperää) ja siirron syynä oli saada päivämäärä sopimaan käytössä olevaan ajanlaskutapaan, josta on kiittäminen roomalaisia. Jouluna kunnon suomalainen hiljentyy kristinuskon ja joulun ihmeen äärelle. Paitsi ettei kristinuskossa ole mitään suomalaista: sen tarinat sijoittuvat pääasiassa Lähi-Itään ja koko uskonto tuotiin maahan väkisin. Vuonna 1171 paavi Alekstanteri III kirjoitti suomalaisten suhtautumisesta uuteen uskontoon: ”Ylen raskas ja vaikea valitus on esitetty apostoliselle istuimelle siitä, että suomalaiset aina, kun heitä uhkaa vihollisten sotajoukko, lupaavat säilyttää kristillisen uskon ja pyytävät hartaasti saarnaajia ja kristillisen lain selittäjiä, mutta sotajoukon vetäydyttyä kieltävät uskon, halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia.” Monessa perheessä saattaa käydä joulupukki. Idea joulupukista pohjaa nykyisen Turkin alueelle sijoittuvaan Pyhän Nikolauksen legendaan. Punavalkoinen joulupukki taas on yhdysvaltalaisen Puck-lehden visuaalinen luomus.

Suomalaista kulttuuria vaalitaan ainakin ruokakulttuurin suhteen. Kukapa ei valitsisi vetistä harmaata laitospuuroa, jos tarjolla on epäilyttäviä muiden maiden tuotoksia Lähi-idän ja Keski-Aasian kebabista kiinalaiseen riisiruokaan. Saksan Hampurissa keksittyä ja sieltä Yhdysvaltoihin vietyä hampurilaista ei supisuomalainen suosi, vaan raastaa pettua ruisleivän jatkeeksi. Ruis on kyllä alunperin Turkin alueella kasvanut kasvi ja leivän leipomisen juuresta ovat todennäköisesti kehittäneet sveitsiläiset. Kahvi ei muuten kasva Suomessa ja sen valmistuksen juomaksi ovat keksineet jemeniläiset. Virvoitusjuomat ovat lähtöisin Iso-Britanniasta ja tee Kiinasta. Ja se sika, josta Suomessa muistetaan intoilla niin joulun kuin muunkin ruokakulttuurin suhteen, on kesytetty Turkin ja Irakin alueella ja tuotu Eurooppaan Lähi-Idästä.

Sentään meillä on kansalliskirjailijamme. Aleksis Kivi tosin otti teksteihinsä merkittäviä vaikutteita englantilaiselta Shakespearelta ja espanjalaiselta de Cervantesilta. Kiven ensimmäinen merkittävä teos, Bröllopsdansen, oli kirjoitettu ruotsiksi. Kalevalan kaltaista kansalliseeposta tuskin olisi ilman Välimeren alueelle sijoittuvien Iliaan ja Odysseijan kaltaisia eepoksia. Kirjoitustaito ei ole suomalainen keksintö sekään, vaan vanhimpina kirjoitusjärjestelminä on pidetty sumerilaisten nuolenpääkirjoitusta ja egyptiläisten hieroglyfejä.

Mutta ei pidä masentua. Siitä leijonariipus kaulaan ja Suomen lippu hartioille, siitä ei paljon suomalaisemmaksi enää päästä. Suomen leijonavaakuna on kylläkin kopio ruotsalaisesta sukuvaakunasta. Ensimmäisessä Suomen lipussa esiintyi samainen leijona, joka ei valitettavasti metsissämme juuri tallusta. Suomen siniristilippu taas on kopio Venäjän luotsilipusta.

Tässä vaiheessa saattaa suomalaisen kulttuurin vaalija korkata viinapullon ja painella saunaan. Viinasta muuten on kiittäminen kreikkalaisia, kiinalaisia ja italialaisia, saunan kaltaisia rakennelmia taas on esiintynyt Meksikosta kaikille pohjoisen metsävyökykkeen kansoille.

Ei ole olemassa kulttuuria ilman ihmisiä. Kulloisessakin ympäristössä siellä vaikuttavat ihmiset luovat yhteisen kulttuurinsa. Niin sanottu ”suomalainen kulttuuri” ei ole mitään muuta kuin idea. Kulttuuri ei koskaan ole kiveen hakattu stabiili monumentti, vaan jatkuvasti elävä ja uudelleen muotoutuva organismi. Kyse on vain siitä, kuinka pitkään jokin kulttuurin osa-alue vaikuttaa tietyllä alueella tullakseen osaksi valtakulttuuria. Asetelma "suomalainen kulttuuri vs. monikulttuurisuus" on keinotekoinen: "suomalainen kulttuuri" on monikulttuurinen. 

 

”Suomalainen kulttuuri” on sekoitus ympäri maailmaa tulleita vaikutteita, ja hyvä niin. Vaikutteita mahtuu paljon lisääkin, ja kulttuurin kehittyessä myös sen keskellä elävät ihmiset kehittyvät. Itse ainakin mieluummin avaan Netflixin ja syön kaurajäätelöä kuin lähden kaskeamaan peltoa. Paitsi että kaskeaminenkin on todennäköisesti australian aborginaalien keksintöä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat