Astalo Astalo lyö takaisin.

Liiketunnistin: Hyvä paha media

Liiketunnistin-juttusarjassa kirjoittaja tarkastelee ajankohtaisia poliittisia liikkeitä. Osin sisältä, osin ulkoa. Jotain lainattua, jotain varastettua, jotain mustaa.

Lastenlauluja uusin sanoituksin. Ilmapalloja. Suositusta lastenohjelmasta tuttu hahmo kävelee rinnallani ja repeää eduskuntatalon kohdalla joukon mukana huutoon ”Miljonääri Sipilä leikkaa rahat pieniltä!”

Mielenosoitus ohittaa konserttisalin, jossa on käynnissä eduskunnan täysistunto ja kiertää pikkuparlamentin. Kulmalta kääntyessään mielenosoituksen kärkipää alkaa hurrata – ihmisjoukolle ei näy loppua korttelin toisessa päädyssä. ”Voisimme sulkea koko keskustan liikenteen helposti”, totean vieressäni marssivalle henkilölle, joka kohauttaa hartioitaan.

Kulkueen häntä tulee vastaan vasta rautatieaseman kohdalla. Puolentoista kilometrin pätkä on täynnä ihmisiä, jotka ovat saapuneet Vain kaksi kättä-mielenosoitukseen vastustamaan hallituksen suunnittelemia leikkauksia varhaiskasvatukseen. Ainakin viisi katua on suljettu liikenteeltä

En ole koskaan ollut Helsingissä yhtä suuressa mielenosoituksessa. Ilmassa väreilee uhmakas riemu: katsokaa miten paljon meitä on! Ennen torille palaamistaan kulkueen kärkipää puhkeaa spontaaniin huutoon ”Kaadetaan hallitus!” Vieressäni oleva lastenohjelman hahmo nauraa, mutta huutaa mukana.

Tori täyttyy ihmisistä, joita virtaa sinne tasaisena massana vielä pitkään kärkipään saapumisen jälkeen. Puheita, muutamia huutoja, rumpujen pärinää.

 

Sitten kaikki lähtevät kotiin.

 

Seuraavana päivänä lapseni päiväkodin aikuiset ihmettelevät sitä, mikseivät uutiset noteeranneet kulkuetta. Muutaman minuutin klipit päivän uutislähetyksissä, lyhyitä juttuja verkossa. Minäkin tahtoisin ihmetellä, mutta tilanteessa ei ole mitään kummallista.

Medianäkyvyys on yhteiskunnallisten liikkeiden välttämätön paha. Jos mediat eivät noteeraa tapahtunutta, on se yhteiskunnassamme suurin piirtein sama kuin jos mitään ei olisi ylipäätään tapahtunut. Mitä media sitten huomioi ja mitä ei?

En usko hetkeäkään, että kyseessä olisi ”Ylen trollitehtaan” saati ”valtion vasallien” salaliitto ihmisten mielipiteiden vaientamiseksi. On toki uutisoinnin arvoista, että noinkin suuri määrä ihmisiä oli liikkeellä samaan aikaan, mutta mukavasta päiväkävelystä raportointi tuon enempää olisi jo vaikeaa. Järjestäjät ja muutama mielenosoittaja kertoivat lähetyksissä miksi olivat paikalla, sanoma välitetty, case closed. Kaksi päivää myöhemmin aihe on jo vanhentunut eikä useiden tuhansien ihmisten marssia enää noteerata mitenkään.

Vain kaksi kättä-mielenosoituksen järjestäjät eivät tehneet varsinaisesti mitään väärin. Sanoma oli selkeä: ei rahaa pois lapsilta. Somekampanjaksi kulkue keräsi erittäin hyvin väkeä, ja kuulin useamman ihmisen sanovan tämän olevan heidän ensimmäinen mielenosoituksensa koskaan. Järjestäjät eivät tehneet mitään väärin – ja ehkä juuri se on ongelma.

Mielenosoittaminen mielenosoittamisen vuoksi on tyhjää. Parhaimmillaankin se on vain voimaannuttava kokemus osallistujille, näyttäen meille välähdyksenomaisesti mahdollisuuden toisenlaisesta maailmasta. Pahimmillaan se on tyhjä rituaalimarssi, jossa mielenosoittajat marssivat lakanoineen ja kyltteineen huutaen väsyneitä iskulauseita ärtyneinä milloin mistäkin. Mielenosoitus joka toistaa sille annettua yhteiskunnallista roolia sille varatussa lokerossa ei voi voittaa mitään, vaan pahimmillaan passivoi ihmiset antamalla näille hetkellisen, rajatun foorumin raivolleen.
 


Videoklipillä meno on hurjaa. Ihmiset ryntäävät aidan yli kohti hallintorakennusta, yksi kiipeää lipputankoon ja repii lipun alas, painia ja tönimistä poliisin kanssa. Muutamalla henkilöllä on paksut puuastalot joita he heiluttavat, väkijoukko huutaa vihaisena, poliisiautoa yritetään kaataa poliisien istuessa sisällä. Video on vuodelta 1994 Helsingistä, eivätkä siinä rettelöi anarkistit vaan maanviljelijät. Vuotta aiemmin Murrostorstain mielenosoituksessa työttömät heiluttavat hirttoköysiä eduskuntatalon edessä. ”Tän hallituksen peruslähtökohta on, että köyhät pannaan nyt kyykkyyn”, toteaa vahempi mies videolla. ”Seuraavan kerran me tullaan aseiden kanssa tänne”, huudetaan taustalla. Me muistamme nämä mielenosoitukset yli 20 vuotta niiden jälkeen, koska niistä on jäänyt meille sekä median kautta että muistoissamme jälki.

Radikaalit ajat vaativat radikaalit keinot. Olisiko varhaiskasvatuksen leikkauksia vastustavasta mielenosoituksesta uutisoitu laajemmin, jos se olisikin piirittänyt täysistunnon? Katkaissut Mannerheimintien liikenteen? Jäänyt niille sijoilleen ja kieltäytynyt poistumasta ennen kuin hallitus ilmoittaa luopuvansa leikkauksista? Tuhansien ihmisten pakottaminen poistumaan paikalta ei ole helppoa. Ainoa mitä tuollaiseen olisi vaadittu, olisi ollut yhteisrintama, päätös olla alistumatta muutaman miljonäärin leikkiin lastemme tulevaisuudella, konkreettinen teko jolla sanotaan ”ei enää yhtään enempää”.
 


Medianäkyvyys on yksi keskeinen asia, joka joko tekee tai tuhoaa liikkeen. Saavuttaakseen näkyvyyttä täytyy liikkeen pystyä murtautumaan ulos siitä roolista, johon media on sen laittamassa. Sitä voivat olla yhtä lailla anarkistit puvut päällä puhumassa talouskysymyksistä kuin lastenhoitajien mielenosoitus, joka tarttuukiin suorempiin keinoihin. Väkivaltaa ei tarvita eikä mitään ole välttämätöntä hajottaa, jos meillä on joukkovoimaa.

Kovan luokan leikkauksia tekevät poliitikot eivät yksinkertaisesti välitä siitä, mitä mieltä olemme heidän toimistaan niin kauan, kun kohdistamme vihamme meemikuvien tekemiseen tai kadulla siivosti marssimiseen. Jos haluamme vaikuttaa, meidän pitää olla yllättäviä, meidän pitä pitää heidät varpaillaan – olla uhka. Silloin mediakin kiinnostuu meistä.

Ehkeivät ihmiset ole vielä kyllin vihaisia? Ehkei leikkauksia aleta vastustaa voimalla ennen kuin ne tuntuvat päivittäisessä elämässämme? Silloin voi kuitenkin olla jo liian myöhä. Leikkausten vastainen kansanliike ei tarvitse yhtään rituaalimielenosoitusta, vaan selviä vaatimuksia, astumista ulos siitä lokerosta johon se yritetään mahduttaa ja radikaalimpaa ajattelua – sekä medianäkyvyyttä. Vain niin se voi voittaa jotain.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Jos olisi vaikka lasten hyvinvoinnin nimissä hirtetty miljonääriministeri. Olisiko se Suville ollut sopivan radikaalia, vai riittääkö pelkkä poliisien pahoinpitely?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Eikö radikaalimpaa olisi ollut päästää iso lauma 4-6 juoksemaan vapaasti käsimaalipurkkien kanssa eduskunnan väitötilaan, olisi siinä Sibelius akatemian käyttävät saaneet väriä eikä poliisi olisi voinut väkivalloin puuttua tempaukseen.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Jos lisäisit blogiisi kuvia Vain kaksi kättä-mielenosoituksesta edesauttaisit hieman uutisointia miekkarista.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

UIT:n kevätrevyyssä - viimeiset esitykset juuri tänään lauantaina Linnanmäellä - pistäydytään anarkistien kokouksessa. Sääntöjen vastustajien tapaaminen on jo periaatteellisella tasolla vaikea järjestettävä, vai mitä Suvi?

Reino Jalas

"Videoklipillä (1994) meno on hurjaa. Ihmiset
ryntäävät aidan yli kohti hallintorakennusta,"

Vanhassa 1994 klipissä maajusseista ainakin puolet lienee vahvassa pöhnässä. Sillä jaksaa keikuttaa poliisiautoja ja riehua uhmakkaasti pari tuntia, jopa pakkaskelissäkin.

Nyt lasten kanssa liikkeellä olleet naiset eivät tietenkään voi ottaa terästeitä, joka on ihan oikein.
Näissä Tiedonantajan välittämissä “kaksi kättä” mielenosoituksessanne äidit laulavat lastenlauluja ja pidetään puheita.
https://www.youtube.com/watch?v=1FXD5l3Jg2U
https://www.youtube.com/watch?v=g3i7LAvjtu4

Onhan noissa mielenosoitusten tyyleissä tosiaan eroa. Maajussien 1994 EU-raivo välittyy tuubin kautta edelleen raikkaasti.

---
Tosin Keskustan Esko Ahon hallitusta lumenajotraktoreillaan vastustaneet maajussit eivät tainneet saada vaatimuksiaan läpi.
Ei yhtään sen paremmin kuin nyt Keskustan Juha Sipilän hallituksen leikkauksia marssillaan vastustanyt, nais/äiti-painotteinen mielenosoitusryhmä.

Toimituksen poiminnat