*

Astalo Astalo lyö takaisin.

Politiikan kauheus

En tiedä kuka on helpottunein siitä, että vaalit ovat taas ohi. Puolueet, ehdokkaat, anarkistit, äänestäjät? Tuskin kukaan nauttii vaaliajasta. Ehdokkaat ja puolueet tekevät töitä kellon ympäri, jakavat karkkeja, lappuja ja itseään kaduilla ja vastaavat turhanpäiväisiin kysymyksiin. Äänestäjät väistelevät kaduilla maanisin silmin propagandaansa tuputtavia ihmisiä, jotka ovat sinnikkäämpiä kuin feissarit ja valitsevat lopulta ehdokkaansa sen perusteella, että naapurin Masa sanoi sen olevan hyvä tyyppi. Anarkistit vastaavat miljoonannen kerran samoihin väittämiin edustuksellisuuden autuudesta, ”nukkumisesta” ja vääntävät vielä kerran rautalangasta sen, mitä suora demokratia tarkoittaa.

Vaali-illan jälkeen mikään ei ole muuttunut. Häviäjät marmattavat hetken, vasemmisto syyttää äänestämättömiä tappiostaan, muodostetaan uusi hallitus joka on täsmälleen samanlainen kuin edellinen ja leikkaa jälleen lisää, äänestäjät huokaisevat osallistuttuaan poliittiseen prosessiin, anarkistit liisteröivät julisteita Kallioon ja järjestävät marssin jossa on banderolli iskulauseineen.

Nykypolitiikka on kauheaa, katsoo sitä kenen näkökulmasta tahansa. Me kaikki kirjoitamme omasta positiostamme painokkaan ja monisanaisen tekstin, jonka lukevat samanmieliset ja saamme kenties uuden seuraajan Twitterissä. Jos meitä onnistaa, muutama juntti hermostuu kirjoituksestamme ja käy puhisemassa blogiemme kommenttiraidoilla siitä, minne meidät pitäisi seuraavaksi rahdata työleirille.

Politiikka on rikki eikä sitä korjata millään käsillä olevista keinoista. Politiikka ei muutu vähemmän kauheaksi äänestämällä oikeat tai täysin väärät ihmiset edustajiksi, sitä ei korjata soluttamalla puolueisiin hyviä tyyppejä, sitä ei korjata järjestämällä jälleen yksi mielenosoitus josta kukaan ei kerro ellei jotain hajoa, ja jos jotain hajoaa, kauhistellaan vain särkyneen ikkunan kodittomiksi jääneitä orpolapsia.

Me kaikki teeskentelemme tietävämme mikä ongelma on ja miten se korjataan, mutta kaikki käytettävissä olevat keinomme ovat riittämättömiä. Hiljattain minulle kerrottiin, kuinka anarkistien suora toiminta on kauheaa. Vastasin ettei minun elinaikanani ole Suomessa anarkistien suoraa toimintaa nähtykään. Kaikki mitä teemme on symbolista. Talonvaltaus? Symbolista. Mielenosoituksessa rikottu ikkuna? Symbolista. Poliisiaseman pommitus tai vaihdekaapin polttaminen? Hetkellinen suora vaikutus, mutta kokonaisuutena täysin symbolista.

Kaikki parlamentaarinen politiikka on tietenkin myös täysin symbolista. Kukaan ei usko yhden äänen tekevän mitään muuta kuin korkeintaan legitimoivan päätöksentekojärjestelmän. Kansanedustajat eivät edusta kansaa kuin symbolisesti. Eduskunnan tekemät päätökset vaikuttvat suoraan ihmisten elämiin, mutta todellista valtaa käyttää pääoma, joka taas on eristetty edustuksellisesta päätöksenteosta täysin.

Politiikka on kauheaa koska se on symbolista, ja tiedämme ettei symboliikka ole kuin tyhjyyttä. Tiedämme ettei nykyinen meno voi jatkua, muttemme tiedä mitä voimme sille. Me kaikki kaipaamme konkreettisia muutoksia, muttemme tiedä kuinka niitä tehdä. Politiikka on kauheaa, mutta väistämme ajatuksen muodostamalla jargonia täynnä olevan, tyhjyyttään kumisevan position käsillä olevaan kysymykseen.

Tämä teksti ei esittele vastausta, mutta ehkä muutoksen lähtökohta voi olla jo se, että myönnämme kaiken politiikkamme olevan kamalaa. Tai ehkä ei, mutta kokeilla pitää kaikkea.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän TeppoAnnala kuva
Teppo Annala

Jos kaikki on symbolista, voiko mikään todella muuttua? Onko turha symbolisin elein potkia tutkainta vastaan? Kannattaako ihmisen vain myöntää kaiken olevan symbolista ja jatkaa samaan malliin?

Reino Jalas
    “Politiikka on kauheaa koska se on symbolista, ja tiedämme ettei symboliikka ole kuin tyhjyyttä. Tiedämme ettei nykyinen meno voi jatkua, muttemme tiedä mitä voimme sille. Me kaikki kaipaamme konkreettisia muutoksia, muttemme tiedä kuinka niitä tehdä. Politiikka on kauheaa, mutta väistämme ajatuksen muodostamalla jargonia täynnä olevan, tyhjyyttään kumisevan position käsillä olevaan kysymykseen.”

Aika lailla blogistin näköinen lippalakkipäinen nuori nainen jakeli viime viikolla jossain TV-ajankohtaisohjelmassa vaalilappusia kadulla.

Anarkisteilla ei omaa puoluetta ole, joten arvelen kyseessä olleen Piraattipuolueen tai SKP, KTP,STP etc. katupartion vapaaehtoistyöläisen.

Piraatit saivat noista eniten, eli koko maassa 25.105 ääntä. Sellainen on tietenkin aika symbolinen äänimäärä. Palkkioksi monen viikon raadannasta, porraskäytävissä lappuja jakamassa ja seisoskelusta kylmässä kevätsäässä.

Mutta eipä silti tee mieli ilkeillä tuon enempää.

Itse en ole koskaan saanut sen vertaa irti että olisin lähtenyt tekemään minkään vaalien ehdokkaalle jotakin tukihommia. Tässä mielessä oikeastaan minun kuuluisi olla ahdistunut ja angstinen. Että mikään ei muutu. Ei konkreettisesti, eikä ainakaan riittävän nopeasti.

...
Toivottelen, että jo loppukesällä tai viimeistään syksyllä tuntuisi blogistillekin jo maailma paljon paremmalta. Hiukan vähemmän kauhealta. Ihan vaikka vaan jostain syystä. Jota en osaa arvailla täältä käsin yhtään sen tarkemmin.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Ihan kiintoisaa retoriikkaa, mutta kosketuskohtia elävän elämän kanssa tuolla ei juuri ole. Aina voi sanoa, että politiikka on rikki ja politiikka on kamalaa. Se kertoo kuitenkin enemmän sanojan tunnetilasta kuin politiikan todellisuudesta. Pieni vilkaisu ympäristöön kertoo, että tiet ja talot ovat kutakuinkin kunnossa. Julkinen liikenne toimii. Terveyspalvelut toimivat. Ihmiset saavat syödäkseen ja heillä on katto päänsä päällä. Kaduilla ja teillä on varsin turvallista kulkea. Kaiken kaikkiaan havainnot kertovat aivan kohtuullisesta hyvinvoinnista. Parannettavaa toki aina löytyy, mutta meidän nykytodellisuuttamme koskeva kauhumaalailu on lievästi sanottuna liioittelua. Se joka ei usko, voi käydä vaikkapa Etelä-Sudanissa tai Kongon Demokraattisessa Tasavallassa katsomassa miltä rikki mennyt politiikka oikeasti näyttää.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Minä nautin vaaliajasta. Nautin ilmaisista kahveista ja karkeista. Ihan piti jarrutella ja syödä krillimakkaraa väliin.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Politiikka on rikki, sillä valta onsiellä minne ihminen ei yllä - raha on nyt meidän Herramme.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Hyvä kirjoitus Suvi. Mielenkiintoista. Tällainen asenne, näkemys ja osin toimintatapakin yhdistetään täysin uudenlaiseen yhteiskunnalliseen innovointiin, joka ei pidä mitään osaa nykysysteemista pyhänä - voisi olla aika mielenkiintoinen paketti?

Jos systeemi ja sen aikaansaama täydellinen latistus on se yhteinen vihollinen niin silloin on vain pikku säätöä keskustella siitä onko kapitalismi (markkinatalous) se todellinen lähtökohtainen ongelma vai poliittinen korruptio ja väärä virkamies tässäkin.

Tsekkaa http://e-liike.net ja anna kuulua itsestäsi. t. Petri

Luisa-Claudia Sovijärvi

Loistavaa sinänsä. Tosin: suoraa toimintaa pääoman valtaa vastaan on ollut hyvin paljon, mutta se on ollut nörttien luomaa. BitTorrent on monessa suhteessa niin anarkistinen kuin kommunistinenkin. Vapaa softa ja vapaa hardware, jopa kryptokolikot ovat suoraa toimintaa joka muuttaa valtasuhteita. Tilanhallinnan suhteen tietysti mitään suoraa toimintaa ollaan saatu tietysti aikaan hyvin, hyvin vähän. Sen selittänee viimeisimmän yliopistovaltauksen kokous, jossa ehdotettiin, että koko yliopisto suljetaan - mihin vastaus oli että "ei ku silloin on tentit" - kesällä ollaan matkalla ja talvella töissä, mikä luo kysymyksen että millois se vallankumous nyt sitten tehdään?

Talonvaltauksen ei muuten suinkaa tarvitse olla symbolista, se voi olla hyvin konkreettista vallankäyttöä. Ongelma toki on että kun talo on saatu, ihmiset edellä mainituista syistä lähtevät.

Onneksi massatyöttömyys on varma, ja se tarkoittaa lajenevaa joukkoa jotka voivat harjoittaa suoraa toimintaa.

Toimituksen poiminnat