*

Astalo Astalo lyö takaisin.

Hyökkäävätkö anarkistit huomenna?

Mediassa kiertää sitkeästi huhu anarkisteista, jotka aikovat häiritä Kokoomuksen puoluekokousta huomenna. Sori, mutta uutinen on ankka.

Kaikkihan lähti liikkeelle HBL:ssä julkaistusta jutusta, jossa oli unohdettu käyttää googlea ennen asioista kirjoittamista. HBL:ssä haastateltua Susanna Kaukista tituleerataan anarkistiksi. Kunnioitan jokaisen itsemäärittelyä näiden poliittisesta positiosta. Jos lähdetään tälle linjalle, toivon kuitenkin median ottavan minuun yhteyttä jatkossa, jos kaipaavat haastateltavaa IPUn tai Kokoomuksen riveistä.

Ei, en jaa näiden poliittisia ideoita. Yhtä vähän kuin "anarkisti" Kaukisen.

Klassisella määrittelyllä Kaukinen ei ole anarkisti, eivätkä ketkään tuntemani anarkistit ole menossa huomenna Kokoomuksen puoluekokoukseen. Vaikka media innostuukin aina, kun anarkistit ovat mahdollisesti aiheuttamassa säpinää, joudun valitettavasti myymään nyt ei-oo:ta anarkistimellakan suhteen.

Klassisen anarkistiposition mukaan kukaan puoluepolitiikassa toimiva ei voi olla anarkisti. Anarkistit vastustavat valtarakennelmia, puoluepolitiikka ylläpitää näitä. Kaukinen on kuukausi sitten ollut IPUn edustajana europarlamenttivaaleissa, ja harkitsee omien sanojensa mukaan asettuvansa ehdolle myös vuoden 2015 vaaleissa. Vaikkei Kaukinen tällä hetkellä vaikuta IPUssa (pienpuolueet muutenkin kuolevat jokaisten vaalien välillä), on ilmiselvää hänellä olevan puoluepoliittisia pyrkimyksiä ja taustoja. 

Kaukisen taustat on helppo selvittää pienellä googlailulla. Kaukinen on ennen "anarkismiaan" ollut haltuunottamassa niin commons.fi-liikettä kuin myös Nyt Saa Riittää-liikettä. Anarkistit eivät kuitenkaan niele purematta haltuunottoyrityksiä. Anarkistit eivät ole yksi liike, jonka voi valjastaa omiin nimiinsä. 

Jyrki Katainen ehti jo tuomita anarkistisen väkivallan, mutta totesi myös, ettei ole huolissaan turvallisuuden suhteen. Koemme historiallisen hetken: Olen samaa mieltä Kataisen kanssa! Huomenna tuskin on mitään pelättävää. Kokoomuszombimeininki ei luo minkäänlaista uhkaa kenellekään. Muille kuin anarkisteille, joita voidaan taas syyttää spedeilystä, kiitos Kaukisen.

En edelleenkään väitä edustavani kaikkia anarkisteja enkä sano, ettei olisi mahdollista että joku anarkisti eksyy huomenna Lahteen. Kaukinen kuitenkin edustaa minun näkökulmani anarkismia yhtä paljon kuin minä Kokoomuksen kapitalismirunkkailua.

On ilmiselvää, että Kokoomus on vihollinen. Anarkisteille vihollinen on kuitenkin yhtä paljon myös IPU ja jokainen puolue, joka pyrkii rakentamaan politiikkaa valtarakennelmien varaan. Kaukinen ei ole klassisella määritelmällä mitenkään päin anarkisti eikä huominen Kokoomuszombiet liity anarkisteihin millään tavalla. Anarkistit vastustavat rakenteellista valtaa. Poliitikot haluavat sitä lisää itselleen.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Matias Härkönen

Nyt jo anarkistitkin riitelevät siitä, kuka on oikea anarkisti. Olette te huvittavia.

Käyttäjän suviauvinen kuva
Suvi Auvinen

Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos mikään poliittinen aate ei ole itselle tärkeä. Mutta jos joku menisi sinulle tärkeän aatteen kanssa mediaan valjastamaan sinulle tärkeitä aiheita typeryyteen, voisit ehkä ymmärtää.

Anarkisteja parjataan ja ymmärretään väärin jo valmiiksi todellampaljon. En suhtaudu kevyesti siihen, jos joku yrittää haltuunottaa minulle tärkeän aatteen.

Matias Härkönen

No kun kattoo profiiliasi, niin kerrot olevasi anarkisti, feministi, optimisti ja antiteisti. Edustatko esim. feministien mielestä juuri sitä puhdasoppista feminismiä ja mitä se on? Kuka sinut on määritellyt anarkiksi, jos kerta sanot että Susanna on määritellyt itse itsensä?

Minäkin olen optimisti. En tiedä mikä on virallinen määrittely, mutta sen voin sanoa, että en näe paljoakaan optimismiä anarkismissä, enkä edes feminismissä. En suhtaudu kevyesti siihen, että joku yrittää haltuunottaa minulle tärkeän aatteen :D

Käyttäjän suviauvinen kuva
Suvi Auvinen Vastaus kommenttiin #4

Kuten olen sanonut loputtomasti, edustan itseäni. Sana ”anarkismi” tulee kreikankielisestä sanasta arkhos, joka tarkoittaa ’esivaltaa’, sekä käsitteen perusmerkityksen kieltävästä an-etuliitteestä. Ei esivaltaa. Ei poliitikkoja, ei puolueita. Ei edes ipua. Puoluepoliitikot eivät ole anarkisteja. Ei sen vaikeampi määrittely, joskin erilaisista suuntauksista voidaan vääntää paljon. Mihinkään niistä eivät kuitenkaan kuulu puoluepoliitikot.

Olenko esiintynyt mediassa optimistina ja järjestänyt "optimistien" mielenosoituksen, jonka tarkoitusperät jäävät hämäriin ja saavat kaikki vihaamaan optimisteja?

Matias Härkönen Vastaus kommenttiin #6

Tottakai edustat itseäsi, ei siinä mitään. Mutta samalla väität, ettei Susanna sinun mielestäsi edusta anarkismia. Jos katsot tuota wikipedian artikkelia jota äsken lainasit ja luet sen loppuun, niin huomaat että anarkismin muotoja on monia. Esim. piraattiliikekin voidaan nähdä anarkistisenä liikkeenä. Ja suoraan lainatakseni:

Filosofisena aatesuuntana se voi myös tarkoittaa vapautta ”ajatella omilla aivoillaan”, olla oma itsensä ja sanoa, mitä oikeasti ajattelee. Joillekin anarkismi kuvastaa puhtaasti vapautta.

Pointtini on siis se, että Kaukinen on ihan yhtä paljon anarkisti kuin sinäkin. Jos tuolla joku huomenna heiluu, niin anarkistit siellä heiluu.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #7

Eipä siellä anarkistit heilunu. Kaikki oli ihan siivosti. Jotkut kännikalat sitten illalla tappelivat jonkun kokkarin kanssa 7 tuntia mielenosoituksen loppumisen jälkeen.

Mä olin jo siinä vaiheessa tässä istumassa ja nauttimassa hyvin ansaittua siideriä.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula Vastaus kommenttiin #6

Mitäpä ajattelit tehdä Kaukisen itsemäärittelyn estämiseksi ihan konkreettisella tasolla?

Niin tai näin, huvittavaa tätä on sivusta seurata. En ole enää kokoomuksessa joten en ole itse paikalla, mutta koittakaa silti käyttäytyä siivosti. Ja jos väkivaltaa esiintyy, toivottavasti poliisi on tehtäviensä tasalla.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #28

Ilmeisesti aikoo tehdä kaikkensa mustamaalatakseen minut. :-)

Mielenosoituksen järjestäjällä puoluetausta - Anarkisteilla sisäistä kinaa:
=> http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/06/13/miele...

Samapa tuo, elämä jatkuu. Anarkismi voittaa, koska yhä useampi anarkisti kirjoittaa nyt muuallekin kuin Takkuun tai päiväkirjaansa.

Rainer Nuorinko Vastaus kommenttiin #4

Optimistin määritelmä on se, että ostaa viimeisillä rahoillaan lompakon.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #4
Matti Hirvonen

Uutinen on siis siitä, että HBL kirjoitti ruotsiksi sanan "astalo" ja suomenkieliset lehdet käänsivät sen suomeksi muotoon "ase". Kun se kerran oli aseena päästetty pullosta ulos, se levisi nimenomaan muodossa "anarkistit aikovat tulla aseiden kanssa".

Jokainen, jolla on vähintään kuusi viikkoa kestävä poliittinen lähimuisti kyllä tajuaa tuon kehoituksen ottaa "astalot" mukaan viittauksena lippuihin, kuittina poliisille.

Väkisinkin tässä joutuu miettimään, että kuinka paljon siellä lehtien toimituksissa oikein poltetaan sitä pilveä?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Onhan tämä informatiivinen selvennys!

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Voisiko tämän nyt tulkita niin, että itsenäisyyspäivän ja vapun tapahtumien jälkeen erilaiset anarkistit ovat saaneet julkisuutta siinä määrin, että muidenkin valokeilaan hamuavien pienryhmien kannattaa yrittää omia sama tavaramerkki saadakseen osansa nosteesta?

Matti Hirvonen

En sanoisi näinkään, vaan että yhä useampi ihminen on kiinnostunut anarkismista, identifoituu anarkistiksi ja toimii siltä pohjalta. Ei sitä pidä niin vakavasti ottaa, tai sitten pitää, itse en nyt jaksa.

Toki hykertelen sille, kun tulevaisuudessa joku tutkimusta tehdessään sivuaa vuotta 2014 ja lehdistöä lähteenä käyttäen kirjoittaa anarkistien suunnitelleen aseellista hyökkäystä Kokoomuksen puoluekokoukseen, ja niin historiankirjoihin jää merkintä siitä kuinka Suomi oli liki vallankumouksen partaalla näin kesäkuussa 2014.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Niin, no, en minäkään Susanna Kaukisen mahdollista ns. identifioitumista mitenkään vakavissani ota. Hiukan vaikea ottaa.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Kaikki aatteet orjuuttavat - aatteet ovat meemejä, aivojen informaatioviruksia, jotka estävät järjellisen ajattelun. Aate on ajattelun syöpä, yksilön perikato, ja ihmiskunnan kirous.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Näkemyksesi vaikuttaa varsin aatteelliselta.

Erkki Joonala

Todellinen anarkisti inhoaa kaikkia strukturoituja aatteita eikä halua olla niiden kanssa tekemisissä. Jos anarkismi on tällainen aate (niinkuin näyttää olevan, oppikirjoja ja puolueiden linjanvetoja myöden) millainen anarkisti haluaa siihen samaistua?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Voitko siis anarkistina valaista, onko anarkismin tarkoituksena ainoastaan aiheuttaa tuhoa seurauksista piittaamatta, vai liittyykö siihen jotakin yhteisöllisesti rakentavia ominaisuuksia?

Ellei, niin kysehän on henkilökohtaisten vapauksien toteuttamisesta ilman minkäänlaista vastuuta. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on puolestaan välttämätöntä, että yhteisö pyrkii suojautumaan sen kannalta haitallisilta touhuilta.

Suomessa toki kehitys on mennyt siihen suuntaan, että järjestelmä muistuttaa epäilyttävästi totalitarismia tai ainakin demokratian toteutumisen estämiseksi tehdään kaikki mahdollinen.

Siinä mielessä ymmärrän oikein hyvin kaikkia, jotka eivät vaivaudu äänestämään. Heidän eteensä ei kyllä kannata yrittääkään mitään, vaan mieluummin häippäistä muille maille, joissa olosuhteet vastaavat omaa arvopohjaa paremmin.

Matti Hirvonen

"onko anarkismin tarkoituksena ainoastaan aiheuttaa tuhoa seurauksista piittaamatta"

Kyllä se ihan yleissivistykseen kuuluu tietää, että ei.

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen

Anarkismin pohjarakenteeseen kuuluu myönteinen ihmiskäsitys, jonka mukaan anarkistisessa yhteiskunnassa ei tarvita esimerkiksi poliisia, koska rikollisuus johtuu nykyisen yhteiskunnan repressiivisestä luonteesta (totesi mm. Bakunin). Väitteen voi toki kumota kevyesti vain sillä, että oma ihmiskäsitys on negatiivinen, ja ihminen on luonnostaan paha ja kelvoton. Anarkistille usein turhan synkkää, ja en minä ainakaan halua nähdä itseäni lähtökohtaisesti kelvottomana ja pahana ;-)

Anarkistimerkki on anarkismista usein käytetty symboli. Merkki koostuu O-kirjaimen sisällä olevasta A-kirjaimesta. Kirjaimet tulevat sanoista L'anarchie c'est l'ordre (Anarkia on järjestystä). Sitaatti on peräisin filosofi Pierre-Joseph Proudhon'lta, joka oli ensimmäinen itseään anarkistiksi kutsunut henkilö.

Repressiivinen järjestelmä perustuu kieltoihin ja rajoituksiin, ja sen "järjestys" tukahduttaa ja sortaa yksilöitä yleensä joidenkin sinänsä täysin ulkopuolisten omista lähtökohdistaan määrittämän "järjestyksen" nimissä, joka yleensä on kompromissi, joka ei sellaisenaan tyydytä itse asiassa ketään. Tämä on vastoin ihmisluontoa ja sen yhteisöllisyyttä niin järjestelmää edustavan alatason toimijan kuin kohteenkin suhteen, molempien ihmisarvo kärsii inflaation. Järjestys järjestyksen vuoksi taas on suunnilleen yhtä loogista kuin pystyttää patsas patsaan kunniaksi.

Anarkisti ei halua inflatoida itseään, toista, eikä kummankaan arvoa. Tämän osoittaminen vaatii joskus vallankäyttöä, mutta ei koskaan kiinteiden tai pysyvämmin järjestyneiden rakenteiden kautta; anarkistinen valta on sinänsä paradoksi, jota kuitenkin esiintyy, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin syntyykin.

Jatketaan sana- ja käsiteleikkiä; representaatio eli edustus, esitys, kuvaaminen, kuvaus on kognitiivisen psykologian käsite, joka tarkoittaa mielikuvaa tai mielen sisältöä, eli mielen esittämää kuvausta, joka edustaa mielen ulkopuolista todellisuutta, ja siis aistitoiminnallisesti havaittavissa olevaa ja aistittavaa ympäristöä. Jos joku ajattelee esimerkiksi jotain tiettyä ihmistä, voidaan sanoa, että hänen mielessään on representaatio tuosta ihmisestä eli näkömuistiin perustuva mielikuva.
Itse ajattelen mieluummin muilla käsitteillä kuin pinnallisilla mielikuvilla, varsinkaan tarkoitushakuisesti muiden luomilla.

Edustuksellinen järjestelmä on repressiivinen representaatio, jota esim. Alex Stubb edustaa kauneimmillaan (kauheimmillaan) monellakin tasolla. Itse asiassa Stubb on ruumiillistunut repressiivinen representaatio jostain, joka ei kuulu minun maailmaani millään tavoin. Mielikuvilla ostetun sortovallan ja vallan valloittavat hampaat näen, vastuuta sen sijaan niiden takana en, jos en juuri mitään muutakaan; valkokankaan takana on pimeää.

Syyllisenä Valtakunnanoikeudessa meillä on viimeksi tuomittu ministeri ja erotettu tämä kansanedustajan tehtävästä vuonna 1993, sillä seurauksella, että tämä valittiin uudelleen eduskuntaan vuonna 1995. Systeemi toimii hyvin, ja kansa saa, mitä haluaa, tai luulee haluavansa. Jos ilkeä olisin, niin väittäisin, että juuri sen, mitä ansaitsee. Anarkiassa tämä jäisi saamatta.

Edustuksellinen valta sisältää siis hyvin harvoin konkreettisen vastuun. Yleensä edustuksellinen vastuu realisoituu korkeintaan poliitisen mandaatin menetyksenä (ja siirtymisenä toimeen, johon koulutus, kokemus, kyvyt tai muut henkilökohtaiset ansiot eivät riittäisi alkuunkaan), virkamies- ja talouseliittien kohdalla ei näinkään.

Henkilökohtainen valta oman itsensä suhteen tarkoittaa myös vastuun henkilöitymistä, ja tarvittaessa syyllinen löytyy peilistä. Power over, power with, power to ja power within ovat tykkänään eri asioita, ja niiden hierarkia kehnoimmasta parhaaseen on tuo kirjoitettu järjestys. Anarkismin ideaali on minulle viimemainittu.

Sen enempää valtaa, vastuuta kuin seurauksiakaan ei voi todellisuudessa ulkoistaa eikä luovuttaa, vaan kombinaatio on lopulta jokaiseen ihmisyksilöön sisäänrakennettu kokonaisuus.

Pakko on tiettävästi vain kuolla, sitäkin ainoastaan kerran, ja kokemus lienee henkilökohtaisinta, mitä elämällä on tarjota. Muu "pakkona" myyty tai ostettu on jotain muuta, hyvin usein pelkoa tai huono tekosyy välttää mukavuusalueen ulkopuolelle joutumista, joskin seurauksena on usein paradoksaalisesti päinvastainen.

Aikaa anarkistiseen yhteiskuntaan siirtymiseen voi kulua tovi jos toinenkin, mutta henkilökohtaisena filosofiana ja tapana hahmottaa maailmaa kyseessä on sisältäohjautuvalle auktoriteettiongelmaiselle varsin validi vaihtoehto. Yhteiskuntajärjestyksenä ehkä utopia, mutta sitä ovat olleet joskus kaikki toteutuneetkin systeemit, ja ihmisarvolle aidosti kelvollinen on vielä kokematta.

Anarkoindivudualisti voi toteuttaa anarkismiaan toisin sävyin kuin minä anarkosyndikalistina, mutta perusperiaatteet ovat samat, kumpikaan meistä ei ole sen enempää vallankäyttäjä kuin kohdekaan toisensa eikä kenenkään muunkaan suhteen.

Järjestäytynyt inhimillinen toiminta tarvitsee toki organisaatiorakenteita, mutta niiden on oltava välttämättömiä, kulloiseenkin tarkoitukseen luotuja, mahdollisimman lyhytkestoisia ja ei-välillisiä. Toteuttajat eivät ole vallankäyttäjiä, vaan lähinnä uskottuja palvelijoita ja asiantuntijoita, jotka tarvittaessa kouluttavat seuraajansa, ja joiden kierto on riittävän nopeaa hierarkioiden synnyn minimoimiseksi.

Anarkistien aiheuttama tuho kautta historian on mikroskooppista verrattuna siihen, mitä edustuksellinen "demokratia" on saanut aikaan ja saa tälläkin hetkellä. Anarkistien suoranaisesti tai välillisesti aikaansaamat kuolonuhrit ja vastaavat inhimilliset tragediat lasketaan sadoissa, edustuksellisen "demokratian", saati totalitaaristen järjestelmien miljardeissa.
Anarkisteja on perinteisesti aikojen ollessa levottomampia likvidoitu niin "demokratioissa" kuin totalitaarisemmissa hallintomalleissa. Vallattomuus pelottaa vallanpitäjää.

Olemme siis vaarallista väkeä...

"You don't have to be a man to fight for freedom. All you have to do is to be an intelligent human being."

- Malcolm X

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos Pekalle asiallisesta vastauksesta!

Löydän itsestäni aimo annoksen anarkistia tuon kuvauksen perusteella. IPUhan ajaa puolueena pitkälti tuollaisia arvoja, eli lähidemokratiaa, joka tekisi puolueet pitkässä juoksussa tarpeettomiksi. Nythän puolueet ovat kaapanneet koko valtion omiin tarkoitusperiinsä.

Oli mielenkiintoista, miten raivokkaasti pienpuoluetta paikoin sabotoitiin eurovaalien alla. Vaalijulisteita tuhottiin, ehdokkaiden ja tukiryhmän sähköpostiliikennettä häirittiin ja yhdestä ehdokkaasta tehtiin poliisille tutkintapyyntö hänen huomautettuaan yhden vaalihuoneiston olleen vaalisalaisuuden vastainen.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #30
Käyttäjän jukkahelttula kuva
Jukka Helttula

Ja minä kun olin toivonut tapaavani tämän blogistin viikonloppuna Lahdessa. Vaikka en samaa mieltä olekaan kanssaan, niin jokin esittämistavassaan on sellaista, että mielelläni kokisin keskusteluhetken, jossa toivon mukaan kiihkottomassa ja asiallisessa hengessä osapuolina olisivat runkkukapitalisti meikäläinen ja anarkisti Auvinen.

Tässä ei sitten ole mitään ironiaa tmv. vaan ihan vilpitöntä uteliaisuutta.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Suomessa on kaikki anarkisteja joilla on omia ajatuksia,ainakin kataisen harhaisessa kokoomusjohtoisessa mielessä.Kova sana tällä erää,selitys kaikelle joka poikkeaa pikkumiehen aatteista."Kyllä me ne hoidellaan"

Mahtaa pelätä omaa varjoaankin..

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Omia ajatuksia harhaisessa kokoomusjohtoisessa mielessä ? tai mitä?

Susanna Kaukinen

Tää maa on käytännössä oikeistofasismi ja typerä lammaslauma luulee elävänsä demokratiassa.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Kuinkanhan paljon kokoomuszombiet maksavat veroja ja kokoomuszombien yritykset työllistävät. Käytännössä pitävät siis yllä tätä terveydenhoito ja koulutusjärjestelmää.

Kuinkahan paljon nämä anarkistit saavat aikaiseksi työpaikkoja toisille. Vai seuraisiko lopullinen romahdus. Näin kyllä luulen.

Minä tuomitsin poliisin vapun tekemiset. Mutta kun luin Susanna Kauakisen vihatunnustukset sen jälkeen. Ehkä se ei enää niin kaukaa haetulta tunnu, että tämä joukko voisi jotain todella typerää tehdä.

Susanna Kaukinen

Mitäs vihaa mä olen nyt tarkkaan ottaen puhkunut? Viittaat kai siihen bannattuun blogiin? Joo, kyllä mä olen ihan helvetin vihanen. Musta nykyinen hallinto ajaa meitä suoraan sukupuuttoa kohden.

Anarkistinen yhteiskunta ei perustu samanlaiselle kulutusyhteiskunnalle kuin nykyinen. Arvolähtökohdat on toiset ja tärkeämpää on turvallinen ja harmoninen yhteiselo kuin järjetön tuottaminen tuottamisen takia.

Elintaso on korkeampi, muttei niin materiaalisesti korkea, että se hävittää ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin.

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen

Kysymys blogaajalle: Jos yhteiskunta ilman esivaltaa ja valtiota on se ihmisen luonnollinen tila - kuten anarkistit esittävät - niin miksi ja miten valtio ja esivalta on sitten syntynyt?

Ts. jos oletetaan että valtion pakkovalta kumpuaa yksilöiden henkisestä korruptiosta (joka taasen on tulosta ympäröivästä poliittisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta), nin miten syntyy se sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen tilanne joka synnyttää korruptiota? No korruptiosta tietenkin. Ja sitä rataa. Eikä tämä ole silkka kehäpäätelmä?

Susanna Kaukinen

Kulttuuri- ja olosuhdekysymys. On totta, että kapitalistinen vihayhteiskunta synnyttää pakkovallan uudestaan. Sen takia kapitalismista on päästävä.

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen

Tämähän vain jatkaa kehäpäätelmää; mistä ne kapitalistiset vihaajat tulivat jos ihmisluonto on pakkovaltaa ja valtiolaitostq vastaan?

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen

Vaikka minulta ei kysytäkään, niin heitän yhden näkemyksen.

Thomas Hobbesin mukaan suvereenin, joka voi olla vaikkapa kuningas tai demokraattinen elin, ja sen hallitseman väkivaltakoneiston tehtävänä on ehkäistä luonnontilassa (hyödykkeiden ollessa rajoitettuja ja aina alle tarpeen) vallitseva "kaikkien sota kaikkia vastaan" (Bellum omnium contra omnes). Hobbesin ihmiskäsitys ei ole ainakaan yltiöpositiivinen.

Klassisen liberalismin kannattajat, kuten myös uusliberaalit ja oikkarilibertaarit siteeraavat usein Hobbesin ideoita sopimusoikeuksista, ja tämän kirjoituksia sillä saralla pidetään nykyisinkin tuolla laidalla pätevinä. Hobbesin kuvaus ihmisen elämästä yhteisössä omanvoitonpyyntöisenä yhteistyönä on yksi teoria yhteiskuntasopimuksesta filosofisessa antropologiassa. Joillekin hyvinkin käyttökelpoinen, anarkistin kannalta jo perustaltaan (ihminen toimii vain oman hyötynsä vuoksi, ja tekee sopimuksia ainoastaan edistääkseen omaa etuaan) kestämätön.

Anarkistille yhteistyön ei tule, eikä se viime kädessä voikaan olla omanvoitonpyytöistä, ja jo tämä ero esim. klassiseen liberalistiin nähden tekee anarkistille suvereenista (esim. valtio) tarpeettoman ja yksilön itsemääräämisoikeuden suhteen vahingollisen toimijan.

Max Weberin klassinen määritelmä valtiosta rakentuu pitkälti tuon Hobbesin suvereenin hallitseman väkivalan kautta; "Valtio on organisaatio, jolla on legitiimi väkivaltamonopoli tietyllä maantieteellisellä alueella."

Minulle tuo väkivaltamonopoli on vain legaali, sen legitimiteettiä en tunnusta.

Valtio käsitteenä alkoi tulla laajempaan käyttöön vasta keskiajan loppupuolella, jolloin se on liitetty voimakkaasti hallitsijaan ja siihen, mitä hallitsija omisti ja ketkä hänen alamaisiaan olivat. Vasta 1600-luvulla alettiin erottaa toisistaan käsitteinä hallitsija ja valtio instituutiona. Kehitys näkyi mm. siinä, että hallitsijasta koituvat hallinnolliset kustannukset alettiin erottaa omaksi kokonaisuudekseen valtion laitosten menoisa ja tuloissa.

Tällöin valtion käsitteeseen liitettiin muun muassa valtion ylläpitämä väkivaltakoneisto, jolla viitattiin poliisiin ja armeijaan.

Jos unohdetaan kunkut, keisarit, diktaattorit sun muut, ja puhutaan ns. edustuksellisen demokratian oikeutuksesta valtaan, se on enemmän kuin kyseenalainen. Epäluulo on jo lähtökohtaisesti osa legitimiteettiä, jonka turvin päättäjät toimivat edustuksellisissa demokratioissa. Legitiimiin valtaan liittyy aina vaara, että yksilöiden edut kaikesta huolimatta pääsevätkin voitolle, ja edustuksellisuudesta tulee herruutta. Näin on myös käynyt, emmekä todellisuudessa edes tunne herrojamme, valta on karkuteillä kamareistaan.

Kun itse asiassa lopulta sinänsä usein suhteellisen vähäinen osa kansaa luovuttaa valta -nimistä resurssia vaaleissa ehdolla oleville, joista vielä paljon vähäisempi osa tulee valituiksi, ja nämä taas luovuttavat resurssin edelleen (suuri osa resurssista on luovutettu pysyvästi) taloudellisille eliiteille, virkamihille, ylikansallisille järjestelmille ja ylipäänsä toimijoille, joihin kansalainen ei edustuksellisen demokratian kautta voi vaikuttaa millään tavoin, edustuksellisella vallalla ei demokratiassakaan ole tosiasiassa aitoa legitimiteettiä, ainoastaan sen vähemmän kaunis irvikuva.

Mieluummin pidän valtani, joka on lopulta hyvin henkilökohtainen resurssi, itselläni, ja en näe mitään syytä luovuttaa sitä vapaaehtoisesti vaihtohilkuiksi bordellin ovimiehelle, jollaisena poliitikkojen roolin voi vähän ikävämmin aiheesta ajatteleva nähdä ;-)

Susanna Kaukinen

Tosi hyvä kommentti. Jaoin seinälläni ja tägäsin sut. :-)

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen

Eihän tuo nyt kyllä varsinaisesti vastannut kysymykseeni; puhutaan sitten valtiosta tai esivaltiollisista yhteisöistä, niin minun nähdäksesi anarkistinen pol. teoria ei kykene selittämään mistä esivalta - muodossa kuin muodossa - on syntynyt, jos ihmisluonnon mukaista on elää vapaana ja vailla auktoriteettejä

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen

"Esivalta on vanhahtava nimitys, jolla tarkoitetaan julkista valtiovaltaa, jonka vallan alaisia yksityishenkilöt ovat, ja hallitukselle kuuluvia tehtäviä suorittavia viranomaisia. Sana viittaa etenkin yksilön velvollisuuteen noudattaa valtion säätämiä lakeja ja muita määräyksiä, sekä myös poliisi- ym. viranomaisten oikeuteen käyttää tarvittaessa myös väkivaltaa."

[Nykysuomen sanakirja, 1. osa (A-K), ISBN 951-0-09105-7]

Terminä esivalta kuuluu siis elimellisesti valtiorakenteeseen, siitä vastauksen sävy. Esivalta on syntynyt silloin, kun valtiotkin. Esivaltaa käytti aikoinaan merkittävässä määrin valtioon sekoittuneena myös kirkko. Ja käyttää toki edelleenkin ei-sekularistisissa järjestelmissä, mm. Suomessa Kirkkolaki on osa normaalia valtion lainsäädäntöä, mutta lain sisällöstä päättää kirkolliskokous.

Kristillinen käsitys esivallasta, ihmisen luontaisesta konnuudesta jo kätilön sylissä (perisynti) ja sen jumalallisesta alkuperästä on käypäinen selitys monelle, mutta ei ehkä anarkistille ;-)

Luterilaisen kirkon piirissä termiä on käytetty korostamaan vallan jakamista hengelliseen ja maalliseen valtaan. Martti Luther uskonpuhdistuksen yllyttyä myös uskonpuhdistusta kannattaneiden ruhtinaiden vastaiseksi talonpoikaiskapinaksi korosti sitä, että kristillinen kirkko voi olla maallisen vallan, ajankohtaisessa tilanteessa ruhtinasvallan, puolella. Perustelu näkemykselle on haettu Raamatusta, Paavalin roomalaisille osoittaman kirjeen 13. luvun 4. jakeesta, jonka mukaan "Esivalta ei turhaan miekkaa kanna", joka oikeuttaa kristityn puolustautumisen myös väkivaltaa käyttäen. Jos vaikkapa keskenään sodassa on kaksi kristittyä valtiota, pieni moraalinen probleema voi toki syntyä...

Luther laati kahden regimentin oppinsa Rooman kirkon vanhan kahden asteen siveellisyyden opin tilalle.

Kahden regimentin opin mukaan on olemassa kaksi elämänaluetta:
1. Maallinen regimentti (maallinen hallinta / maallinen valtakunta, regnum civile), jossa miekalla, esivallalla ja maallisilla järjestyksillä on tehtävänsä
2. Hengellinen regimentti (Jumalan hengellinen hallinta / Kristuksen valtakunta, regnum Christi), jossa taistellaan Jumalan sanalla ja evankeliumilla.

Koska ihminen on luonnostaan paha ja roisto, täytyy esivallan ja miekan käyttää rankaisukeinoja, ja lain saada aikaan ulkonainen järjestys. Ensimmäiseen regimenttiin kuuluu siis rankaisu ja pakko. Hengellisessä regimentissä (kirkossa / Kristuksen valtakunnassa) taas hallitsee evankeliumi ja siten sen leimaava piirre on vapaus.

Molemmat regimentit ovat Jumalan säätämiä, ei vain hengellinen. Regimentit ovat erilaiset ja erilliset, mutta ne eivät ole irrallisia toisistaan. Ne ilmentävät Jumalan kahtalaista herruutta elämässä. Jumala käyttää siis maailmanhallinnassaan kumpaakin regimenttiä: maallinen on "Jumalan vasen käsi" ja hengellinen "Jumalan oikea käsi". Tässä kohden luterilainen käsitys regimenteistä poikkeaa vastaavasta reformoidusta käsityksestä, jonka mukaan Jumalan vastustaja on maallisen regimentin hallitsija.

---

Jos halutaan laajentaa tuota "esivaltaa" valtion ulkopuolelle, joutuu sitten määrittämään itse valtaa ja sitä, missä vaiheessa se muuttuu joksikin "esivallan" tyyppiseksi pyrkimyksiltään, keinoiltaan ja oikeutukseltaan.

Anarkistille hyväksyttävä "valta", johon voidaan haluttaessa sisällyttää tarvittaessa myös "esivallan" piirteitä ilman alamaisuutta sopimuksen osana, on mielestäni lähinnä rousseaulaista "kollektiivista yleisvaltaa", jonka ideasta ja sopimuksen hajautetusta luonteesta laajemmin alempana.

Vallan alkuperä ja ylipäänsä valta käsitteenä on lähinnä jo sosiaaliantropologian alaa, ja politiikkaa niin paljon vanhempi piirre yhteisökäyttäytymisessä, että poliittinen historia tai teoria voivat keskustella lähinnä vain vallan ominaisuuksista ja käytöstä poliittisessa kontekstissa.

Rakenteellinen funktionalismi on laaja näkökulma sosiologiassa ja antropologiassa, ja tulkitsee yhteiskuntaa rakenteena, joka koostuu toisiinsa liittyvistä osista. Funktionalismi lähestyy yhteiskuntaa kokonaisuutena, johon sen osat (normit, tavat, perinteet ja instituutiot) vaikuttavat. Herbert Spencerin esittelemän analogian mukaan nämä yhteiskunnan osat ovat "elimiä", jotka pyrkivät "kehon" kunnolliseen toimintaan. Perusajatukseltaan rakenteellinen funktionalismi pyrkii "erottelemaan mahdollisimman tarkasti kaikki piirteet, tavat ja käytännöt ja niiden vaikutukset yhteiskunnan kokonaisuuden toimintaan". Talcott Parsons taas käytti termiä kuvaamaan pikemminkin tiettyä sosiaalitieteiden metodologisen kehityksen vaihetta kuin erillistä koulukuntaa...
En ole suunnaton Spencerin ihailija, mutta analogia kehon ja yhteiskunnan välillä on hyvin toimiva monessakin yhteydessä.

Vallan ja esivallan piirteitä omaavan julkisen vallan (hyvin laajasti käsitettynä) tarkka rajaaminen toisistaan taas lienee sinänsä mahdotonta.
Yksi tapa yrittää voisi olla kuvata weberiläisittäin julkista valtaa laajemmin, jopa globaalisti "legitiiminä väkivaltamonopolina", josta vallitsee riittävän laaja konsensus (esim. sotilasliittojen oikeus väkivaltaan vieraan valtion alueella), mutta tämä olisi melko kapea tulkinta, ja julkisena valtana on mielestäni nähtävä myös monet paljon vanhemmat vallankäytön muodot, jotka eivät ole perustuneet sen enempää legitimiteettiin kuin yhteiskuntasopimukseenkaan. Varhaisin "julkisvallan" muoto lienee ollut silkka fyysinen valloittajan käyttämä väkivalta ja sen uhka; vahvemman oikeus, josta aikanaan on muodostunut alueen legaali valtarakenne (esim. USA). Siirtomaavalloista melko vähän on jäänyt pysyviksi, mutta niissäkin aikanaan legaali valta on perustunut vain vahvemman oikeuteen.

Valtiorakenteiden syntyyn taas on ollut syynä yleensä joko tietyn maantieteellisen alueen valloitus esim. luonnonvarojen tai sotilaspoliittisen hyödyn vuoksi tai alkuperäisväestön, alueella asuvan etnisen tai uskonnollisen ryhmän jne... tarve puolustautua. Minarkistinen valtio ei sisällä oikeastaan muuta kuin väkivaltamonopolin, ja valtaosa valtioista on syntynyt tuon minarkistisen väkivallan kautta, Euroopassa viimeksi Jugoslavian hajoamissodan seurauksena syntyneet valtiot.

Täytyy muistaa, että siinä, missä virallinen "esivalta" on monopoli ja katsotaan legitiimiksi, kaikki "julkisvalta" ei sitä ole, mutta virallinen esivalta on usein lähtöisin ainakin jollain tapaa valloittajan tai vallananastajan ei-legitiimistä vallasta; kun valta fyysisesti vaihtuu väkivallan kautta tai ilman, mutta kuitenkin illegaalisti, vaihtuu legitiimi esivaltakin.
Tämä on itselleni yksi syy siihen, että koen legitiimin vallan ongelmaksi; vallan legitimiteetin määrittää sen luoja ja käyttäjä, vaikka tätä pyritään välttämään esim. Montesquieun vallan kolmijako-opilla, jonka mukaan, vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan. Kolmijako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa Lakien henki.
Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa. Suomen hallitusmuodossa kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta alkuperäisestä mallista luovuttiin ajan kuluessa kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa.

[Pasi Saukkonen - Veli-Pekka Hautamäki: Suomen poliittinen järjestelmä -verkkokirja, alaluku 3.8, kohta Vallanjako-oppi tarkastelun lähtökohtana 2006. Helsingin yliopisto.]

Kristillisen katsantokannan mukaisesti olemme siis kaikki syntisiä ja rosvoja, joka oikeuttaa esivallan, ja valtiolla on jumalan säätämä oikeus kansalaisen yli (power over).

Thomas Hobbesin käsityksen mukaan "ihminen on ihmiselle Sasi", ja luonnontilassa vallitsevaa vahvimman oikeutta tuli hallita ja ohjata valistuneen yksinvaltiaan johtamalla väkivaltakoneistolla. Hobbesin mukaan ainoa tie luonnontilasta ulos on yhteiskuntasopimus, jolla kansalaiset luovuttavat osan oikeuksistaan vallanpitäjille suojelusta vastaan. Hobbesilaisittain esivallan oikeuttaa siis valtion kansalaisille tarjoama suoja.

Friedrich von Hayek kirjoittaa kirjassaan "Kohtalokas ylimieli", että ihmisten vaistot usein kaipaavat auktoriteetin sanelemaan mikrojärjestykseen eli niin kutsuttuun ”heimoyhteiskuntaan”. Hän huomauttaa kulttuuriantropologisten todisteiden kuitenkin osoittavan kaupankäynnin syntymisestä jo kauan ennen valtioiden syntyä.
Von Hayekin näkemys on talousastrologin, ja antropologi voisi nähdä asian hieman toisin ja laajemmassa viitekehyksessä.
Sen suhteen von Hayek on oikeassa, että ihminen kykeni yhteistoimintaan jo kauan ennen valtioiden tai esivallan syntyä. Toki heimoyhteisöissäkin esiintyy valtarakenteita, mutta niiden tarkoitus ei ole niinkään suojata ryhmää omalta itseltään ja ryhmän jäseniä toisiltaan alamaisuuden vastineeksi, vaan lähinnä ulkopuolisilta uhkilta.

Tämä ajttelu rakentuu viimekädessä sosiaalidarvinismille, jonka isä oli Herbert Spencer. Hänen mielestään yhteiskunta kehittyi samalla tavalla kuin biologiset elämänmuodot. Kokonaisuus on joukko erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä, jonka mukaan yhteiskunnan kehitys perustuu Charles Darwinin (1809–1882) oppeihin evoluutiosta ja luonnonvalinnasta kasvi- ja eläinkunnassa. Joidenkuiden mukaan ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä ”olemassaolosta”, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.

Jouko Jokisalon mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä Adolf Hitlerin valtaannousulle. Se myös loi ideologiset perustelut rotuhygieniapolitiikalle natsi-Saksassa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.

Luonnonvalintaa, sopeutumista ja sosiaalidarwinismia voi pitää yhtenä näkemyksenä sille, miten esivalta on syntynyt; vahvimman oikeudesta.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että biologinen evoluutio sosiaalisen perusteena on vähemmän looginen tulkinta, ja jos Spencer oli oikeassa, myös Hobbes oli oikeassa, ja kirkko on oikeassa; ihminen on kelvoton ja kurja otus.

John Locke jatkoi Hobbesin ajattelua todeten, että kansalaisilla on tiettyjä loukkaamattomia, luonnollisia oikeuksia. Jean-Jacques Rousseau puolestaan kielsi valistusajalle luonteenomaisen kehitysuskon ja väitti, että luonnontilassa ihmiset olivat vapaita ja hyviä, pahojen tapojen ja väkivallan ollen pikemminkin sivilisaation luomus. Erityisesti Rousseau syytti yhteiskunnallisiahierarkioita, omistusoikeutta ja markkinoita.

Rousseau lähti kollektivistisesta vapauskäsityksestä – mikäli kansan yhteistahto määrää jotain, tämä myös on kansalle parhaaksi, eikä kansan kollektiivisen vapauden periaatetta loukata vaikka individualistisessa mielessä jonkun yksilön vapautta loukattaisiinkin. Rousseaun mielestä päätöksenteon tulisi ilmentää vaikeasti kuvattavaa ilmiötä, jota hän kutsui yleistahdoksi.

Rousseaun ihmiskäsitys oli kutakuinkin täydellinen vastakohta Hobbesin näkemykselle, ja tämän näkemykset luonnontilaisista "jaloista villeistä" on sittemmin osoitettu usein vähemmän jaloiksi, mutta tämä ei suinkaan vie pohjaa Rousseaun positiiviselta ihmiskäsitykseltä ja käsitykseltä yhteiskuntasopimuksesta.

Rousseau katsoi, että yhteiskunnan ja ihmisluonnon välillä on perustavanlaatuinen kuilu. Hän katsoi, että ihmiset ovat luonnostaan hyviä, ”jaloja villejä”, ollessaan luonnontilassa, joka oli kaikkien muiden eläinten tila ja se tila, jossa myös ihmiskunta oli ollut ennen sivistyksen ja yhteiskunnan luomista. Yhteiskunta oli kuitenkin pilannut ihmiset. Hän piti yhteiskuntaa keinotekoisena ja katsoi, että sen kehitys, erityisesti sosiaalisten riippuvuussuhteiden kehittyminen, oli ollut vahingollista ihmisten hyvinvoinnille.

Yhteiskunnan kielteinen vaikutus muutoin hyveellisiin ihmisiin keskittyy Rousseaun ajattelussa siirtymiseen myönteisestä itsensä rakastamisesta (amour de soi) itserakkauteen (amour-propre). Amour de soi edustaa ihmisen luontaista tarvetta itsesäilytykseen, joka yhdistyy inhimillisen järjen voimaan. Amour-propre ei sen sijaan ole luonnollinen vaan keinotekoinen ja pakottaa ihmiset vertaamaan itseään toisiin, mikä luo epäoikeutetun pelon ja mahdollistaa ihmisille vahingonilon eli toisten heikkoudesta ja kärsimyksestä nauttimisen. Rousseau ei ollut ensimmäinen, joka teki tällaisen jaon. Sen oli esittänyt muun muassa myös markiisi de Vauvenargues.

Rousseaun kenties merkittävin teos on "Yhteiskuntasopimuksesta", joka hahmottelee legitiimin poliittisen järjestyksen perusteita. Se julkaistiin vuonna 1762 ja siitä tuli yksi vaikutusvaltaisimmista poliittisen filosofian teoksista länsimaisessa perinteessä. Se kehitteli joitakin Roussean jo aiemmin Encyclopédie-artikkelissaan Economie Politique mainitsemia ajatuksia. Rousseau esitti, että luonnontila taantuu ja rappeutuu lopulta epäinhimilliseksi tilaksi, jossa ei ole lakeja eikä moraalia, missä vaiheessa ihmiskunnan tulee joko perustaa laillisia instituutioita tai tuhoutua. Taantumuksen tilassa ihmiset ovat yhä kasvavassa kilpailussa toistensa kanssa, mutta kuitenkin yhä riippuvaisempia toisistaan. Nämä kaksijakoiset paineet uhkaavat sekä hänen selviytymistään että vapauttaan.

Rousseaun mukaan ihmiset voivat sekä säilyttää itsensä että vapautensa liittymällä yhteen yhteiskuntasopimuksella ja hylkäämällä vaateensa luonnonoikeudesta. Tämä johtuu siitä, että alistautuminen koko kansan yleistahdolle takaa sen, ettei yksilöiden tarvitse alistua toistensa tahdoille, sekä sen, että kaikki noudattavat tätä tahtoa, koska kaikki ovat yhdessä lain kirjoittajia. Rousseau katsoi, että suvereniteetin tuli olla kansalla, mutta teki kuitenkin selvän eron suvereenin ja hallituksen välillä. Hallituksen tehtävänä oli toteuttaa ja soveltaa yleistahtoa, ja sen tuli koostua pienemmästä joukosta kansalaisia eli raatimiehistä. Rousseau vastusti ajatusta, että ihmisten tulisi harjoittaa suvereniteettia edustajainkokouksen välityksellä. Sen sijaan heidän tuli tehdä lait suoraan. Suuri osa myöhemmistä väittelyistä Rousseaun teoriasta on koskenut hänen ajatustaan siitä, että yleistahtoa tottelemaan rajoitetut kansalaiset olisivat näin vapaita.

Todistelu puoleen tai toiseen on pitkälle näkemyskysymys ja uskonasia; haluaako nähdä ihmisen hyvänä ja altruismiin kykenevänä yhteisöllisenä toimijana vai ainoastaan omanvoitonpyytöisenä, individualistisena vaihtokaupan tekijänä.
Eli siirrytään moraalin ja etiikan puolelle, ja sinänsä luonnontieteisiin pohjaavaa eksaktia evidenssiä ei ole puoleen eikä toiseen.

Ihminen on kuitenkin eliölajina paljon vanhempi kuin kehittyneemmät ja monimutkaisemmat yhteisöt, puhumattakaan hobbesilaisesta suvereenista, jonka väkivallan kautta organisoituun suojeluun kansalainen vaihtaa vapauttaan. Mikäli ihminen ei olisi kyennyt järkevään ja myös altruistiseen jakamiseen ja yhteistyöhön jo liki miljoona vuotta sitten heimoissa tai muissa pienryhmissä laji olisi kuollut sukupuuttoon.

Olemme edelleen olemassa, ja jokainen on vapaa muodostamaan oman näkemyksensä ihmisestä moraalisena toimijana. Tällä hetkellä altruismi ei ole järin suurta muotia, mutta sosiaalidarwinismi elää ja voi hyvin eri puolilla palloa, ja on Euroopassa korkeimmassa kukoistuksessaan sitten Toisen Maailmansodan Saksan.

Yhä suurempien, usein globaalien auktoriteettien, jotka ovat usein monikansallisia organisaatioita tai kaupallisia toimijoita, ja toimivat puolestaan virallisen, yhteiskuntasopimukseen perustuvan valtioiden ja ylikansallisten elinten väkivaltamonopolin suojeluksessa, ansiosta maailma on kuitenkin hyvin epätasa-arvoinen paikka, ja muuttuu lopulta ainakin suurelta osin elinkelvottomaksi, jos kehitys jatkuu nykyisellään.

Käsitys siitä, mikä ihmisluonnon mukainen elämäntapa lopulta on, on pitkälle kulttuurisidonnainen ja oman näkemyksensä joutuu jokainen muodostamaan itse. Yhtä oikeaa vastausta ei ole.

Omasta mielestäni itsetuhoon johtavan järjestelmän kehittäminen,
ylläpitäminen ja kasvattaminen on lähinnä syöpäsolun luontainen elinkaari; elimistön kokonaisuuden eduksi toimimaan luotu immuunijärjestelmä särkyy syystä tai toisesta, ja yksi soluryhmä alkaa kasvaa kokonaisuuden kustannuksella. Todennäköisesti syöpä ei kuitenkaan ole tietoinen lopputuloksesta; isäntäeliön menehtyminen yhden soluryhmän hallitsemattoman kasvun seurauksena johtaa myös syövän kuolemaan.

Ihminen on kuitenkin itsestään tietoinen olento, ja siksi siltä lajina voisi odottaa vähemmän itsetuhoista käytöstä, sen huomaamista, että suvereeni on sairas, ja tästä seuraavien johtopäätösten toteuttamista.
Ensimmäinen on se, että on todettava, ettei yhteiskuntasopimus ole voimassa, kun suvereeni sopimuksen toisena osapuolena on mielenterveyden järkkymisen seurauksena oikeustoimikelvoton ;-)

Susanna Kaukinen

Laitanpä tänne oman vastineeni sitten kuitenkin, kun se tuli kirjoitettua.

"
~ Jos jotain leikataan, niin anarkistilta pää II ~

dreamstime_m_13888257-normal.jpgPilkotaan tässä nyt ajan kuluksi tuota Suvi Auvisen blogia, kello on kuitenkin vasta kakstoista ja ei oikein muutakaan ole nyt mielen päällä, kun sain nuo Usarin blogit [1] [2] semmoiseen seesteiseen tilanteeseen kommentoinnin osalta.

Suvillekin pitää toistaa samaa kuin Sovijärvelle, etten ole IPU:ssa, se on ensimmäinen väärä väite. Toinen erhe on se, että HBL:n haastattelua ei tehty minun ja toimittajan välillä, vaan Facebook-ryhmässä, johon hyvin moni anarkisti kommentoi.

Tietenkin tämän tilaisuuden tarjoamisesta luonnollisestikin tulee telottaa muurahaiskekoon laittamalla.

Edelleen, Suvi kertoo, ettei hänen tuntemiaan anarkisteja ollut tulossa mielenosoitukseen. Tämä on varmaankin totta. Sen sijaan on tietenkin niin, että Suvi tuntee vain ne anarkistit, jotka tuntee. Muitakin on. Nimiä en ala tässä viljelemään, koska en todellakaan vedä ulkopuolisia tähän typerään kissatappeluun mukaan.

Kuten Sovijärvi sanoi, minua ei voi teloittaa puoluepoliittisista taustoista. Me olemme sen sijaan yksinkertaisesti eri mieltä siitä, onko puhujalavataktiikka järkevä tai ei. On selvää, että on anarkisteja, jotka tuomitsevat sen suorilta, kuten Suvi ja toisaalta anarkisteja, jotka pohtivat asiaa, kuten Sovijärvi ja sitten anarkisteja, jotka eivät pidä puhujalavataktiikkaa ongelmallisena, joiden nimet nyt jätän jälleen pois, etten sotke heitä tähän mukaan.

Se mistä puolestani haluaisin hieman kivittää takaisin on porvarien asian ajaminen julkisuuskuvan lokaamisella. Tämän artikkelin tuottaminen oli mielestäni yksinomaan tyhmää, mutta en siitä noin muuten niin maindaa, koska sain siellä oman linjani sanottua, josta jälleen ainakin jotkut anarkistit ovat samaa mieltä, mutta taas jätän nimet pois, koska kuten aiemmin.

Sain kuitenkin ilmaistua siinä tämän näkemyksen, jota eräs anarkisti ehdotti minulle ja jota pidin erinomaisena: "Minun lähtökohtani on se, että jos lähtisin päätöksentekoon mukaan, asettuisin mukaan delegaattina. Edustaisin anarkistista ryhmää, jonka sisällä tehtäisiin päätökset. Jos asettuu ehdolle delegaattina, siinä on mielestäni anarkistinen tulokulma, hän kertoo."

Tästä ollaan erimielisiä. Hyvä, oltakoon. On silti täysin erheellistä väittää, että tuota ajattelutapaa anarkistit vastustavat kategorisesti, koska eivät vastusta.

Edelleen, olen sanonut, että IPU:n ohjelmassa on hyvää, koska siellä on mukana mm. vahva vaatimus kansanvallan lisäämiseksi. Tämä pitää ymmärtää puoluepolitiikan kontekstissa sanotuksi ja jokainen meistä tietää, millaista puoluepolitiikka on. Siellä ei kenelläkään ole mitenkään loistavia tavoitteita, mutta kontekstin huomioon ottaen pidän IPU:n ja kommunististen puolueiden ohjelmia parhaimpina.

Kommunististen puolueiden suurin ongelma omasta mielestäni on nimi. Sanoin Vasemmistoliitosta lähtiessäni, etten halua puolueeseen, jonka nimessä on sana kommunistinen, koska siihen liittyy niin suuri historian taakka ja koska tämä on aivan erittäin raskassa Suomessa, jossa on sodittu Neuvostoliiton kanssa.

Pidän edelleenkin puhujalavataktiikkaa järkevänä ja sitä jotkut anarkistit näyttävät vastustavan henkeen ja vereen. Toisten mielestä se on hyvä idea. Tästä ei ole konsensusta ja nähtävästi ei tulekaan. Edelleen mielestäni delegaatiksi asettuminen on ihan kokeilemisen arvoinen idea, koska jos se yleistyisi, sillä olisi merkitystä laajemminkin: edustuksellisuutta saataisiin purettua järjestelmästä, mutta on tarkoin harkittava millä tavalla tämä toimisi käytännössä.

Liikkeiden haltuunottoväitteet ovat - mielenkiintoisia - etten paremmin sanoisi. En edes tiedä, mihin Common.fi -liikkeeseen Auvinen viittaa. Oletan, että olen lähettänyt jollekin palstalle liikaa blogeja tai olen ollut liian aktiivinen jossakin. Muuta selitystä en tälle väitteelle keksi.

Mitä sitten tulee Nyt Saa Riittää- mielenosoitusliikkeeseen, niin olihan mulla siinä ehkä jossain vaiheessa yksi niistä ratkaisevista rooleista, kun liikkeestä päätettiin karsia rehottava rasismi. Tämä ratkaisu on minusta tänä päivänäkin täysin oikea, enkä kadu tehtyjä liikkeitä millään tavalla. Toimet ovat olleet täysin arvojeni mukaisia ja integriteettini on tältä osin puhdas.

Mielenkiintoisempi on väite anarkisti-liikkeiden haltuunottoyrityksestä - tätä en ollutkaan huomannut aikaisemmin. Olenko minä todella niin pelottava, että tällaista joudutaan kirjottamaan? Hämmentävää. Ei mulla ole koskaan ollut minkäänlaista ajatusta edes tuohon suuntaan.

Pidän aidosti anarkistisesti toimivaa liikettä lähes kaappauskelvottomana, koska se on rakenteeltaan sellainen, ettei sitä voi kaapata jostakin hierarkisesta positiosta käsin. Ehkä olen kuitenkin jossain määrin sitten yliarvioinut liikkeiden demokraattisuuden ja tällainen vaara silti sitten on olemassa.

Sanottakoon nyt kuitenkin, etten ole edes nähnyt unta mistään tällaisesta. Olen vaan omalta osaltani koettanut toimia niin, että anarkistit aina mahtuisivat siihen toimintaan mukaan, jota olen järjestämässä. Jos sitten osa anarkisteista ei halua tulla mukaan yksinomaan sen tähden, että minä olen mukana, sille minä en oikein mitään voi.

Jos katettuun pöytään ei haluta tulla ja kattamaan osallistuminen ei kelpaa ja ei edes saa tulla kattamaan toisia pöytä, voi vain todeta, että mennään samoilla, eli jatketaan toimintaa normaalisti nykyisistä lähtökohdista.

Loppu blogista onkin lähinnä trollaamista. Siihen en viitsi blogissa puuttua, vittuilu sopii paremmin muualle. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että Suvi on omalla toiminnallaan lyönyt tarpeettomasti kiilaa sinne mihin sitä ei pitäisi lyödä, koska hajaannus on aina vastapuolen etu.

Siltikin on tietenkin niin, ettei kaikista ihmisistä voi tykätä. Mulle on ihan ok, että Suvi ei diggaa musta, mutta siinä vaiheessa kun kusee omaan nurkkaan puukottaakseen toveria selkään, ollaan siirrytty pois järkevältä aluuelta ja tehdään ainoastaan vahinkoa kaikilla osapuolille.

Eipä nimittäin tuo Suvin blogi sekään antanut kovin ylevää kuvaa anarkisteista. Aika kaukana on ne arvot, mistä puhutaan ja mitä tavoitellaan, kun tuota tekstiä läpi käy. Mun rinnastaminen Kokoomuksen kapitalismirunkkailuun on taidon- ja laadunnäyte, joka on aivan omassa uudessa kategoriassaan, jonka olemassaolosta en tiennyt ennen kyseisen blogin lukemista.

On auttamatta pohdittava, montako tällaista anarkistia mahtaisi mahtua yhteiseen ihanneyhteiskuntaansa, ilman että revitään toisilta silmät päästä, ehkä kolme, jos nukutaan eri aikaan vuorokaudesta.
"

<= http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2014/06/jos-jota...

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Sanon suoraan, että blogistin puhuu paskaa - jakaa täysin väärää tietoa.

Henry Björklid - voit bannata jos haluat.

Toimituksen poiminnat