Hukkuvien puolue

Riku Rantala kirjoitti eurovaaleissa äänestämisen tärkeydestä otsikolla ”Vain hullu jättää äänestämättä”.  Myös Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki pelotteli äänestämättä jättäviä sillä, että ”ääni menee Stubbille”. Sinänsä hienoa, että ihmisiä pelotellaan niljakkailla poliitikoilla, mutta sekä Rantala että Arhinmäki syyllistyvät asioiden rankkaan yksinkertaistamiseen. 

Rantala olettaa kirjoituksessaan, että niin kutsutut "nukkuvat äänestäjät" eivät tiedä mitään politiikasta eivätkä ole siitä kiinnostuneita. Rantala esittää väitteen: "Äänestämättä jättäminen on tietämättömyyttä, joka johtaa vallan keskittymiseen entistä enemmän suuryhtiöiden ja populistien käsiin. Se johtaa … noidankehään, jossa entistä isompi osa ihmisistä ymmärtää entistäkin vähemmän systeemistä, joka heitä hallitsee."

Riku, jäbä on päräyttävän väärässä. 

 

Äänestäminen on rikkinäinen puhelin

Ensinnäkin: valta on jo suuryhtiöillä ja populisteilla. Lobbarit ajavat läpi ehdotuksiaan ja suuryhtiöt rahoittavat heitä. Tätä ei muuteta tämän systeemin sisältä, eikä muutosta systeemiin saavuteta äänestämällä yhtään ketään. Edustuksellinen demokratia ei ole oikeastaan demokratiaa ollenkaan. Siinä annat äänesi edustajalle, joka vuorostaan antaa äänensä puolueelle, joka vuorostaan antaa Euroopan parlamentissa äänensä ryhmälleen. 

Kaikki jotka ovat leikkineet joskus "rikkinäistä puhelinta" tietävät, että viesti muuttuu matkalla usein paljon, joskus kokonaan toiseksi kuin alkuperäinen sanoma. Näin käy helposti myös suomalaisen äänestäjän äänelle eurovaaleissa.

Toisekseen: me äänestämättä jättävät, "nukkuvat", teemme aktiivisen poliittisen teon. Se ei perustu tietämättömyyteen, vaan nimenomaan tietoon. Minä ymmärrän systeemiä, joka minua haluaa hallita, enkä halua olla millään tavoin osa sitä. Minä en aio tukea systeemiä, johon en luota. Minä en allekirjoita yhdenkään europarlamenttiryhmän ohjelmaa. Minä toivon äänestämättömyyden johtavan raivoon, joka lopulta kaataa tämän paskan.

Äänestäjän kannattaa muistaa, etteivät eurovaalit ole sen enempää henkilövaalit kuin mitkään muutkaan vaalit – tai jos mahdollista, vielä vähemmän. Jos suomalaisessa politiikassa puolueiden linjauksilla on edes olevinaan väliä, ei eurovaaleissa ole. Puolueen linjaus määrittää vain sen, mihin europarlamenttiryhmään edustajat sijoittuvat. Kuinkakohan moni Rantalan niin fiksuna pitämä äänestäjä tietää, että Euroopan parlamentissa esimerkiksi Kristillisdemarit ja Kokoomus toimivat samassa ryhmässä? Samoin on RKP:n ja Keskustan laita. Suomalaiset fasistit sentään toimivat yhdessä yleiseurooppalaisten fasistien kanssa, mutta tuskinpa yksi persu siinä järjen meressä enää paljon vaikuttaa.

Politiikan porttiteoria

Rantala jatkaa: "Politiikka ei muutu, se muutetaan. Se muutetaan joko sinun kannaltasi paremmaksi – tai sitten huonommaksi. Ja aina huonommaksi, jos et edes äänestä." Niin Rantala kuin Arhinmäkikin esittelevät tätä uhkakuvaa: porvari äänestää aina, niinpä äänestämätön antaa äänensä porvarille. 

Höpö höpö. Jos porvari äänestää aina, kertoo se vain siitä, että systeemi ajaa heille edullisia asioita. Se on tullut todistettuakin. Äänestämättömät eivät allekirjoita kauhistuttavan Stubbin ja muiden porvareiden maailmaa. Me emme kannata systeemiä. Tätä ei muuteta äänestämällä vähemmän pahoja tyyppejä. Edustuksellinen demokratia on enemmistön diktatuuria, ja enemmistö ei koskaan tule olemaan hyviksiä. Kun Arhinmäki ja Rantalakin näkevät porvarin ultimaattisena vihollisena, miksi tehdä politiikkaa heidän kanssaan heidän systeemissään? Me tulemme aina olemaan vähemmistö, eikä nykyinen systeemi aja koskaan vähemmistön asiaa.

Euroopan parlamenttiin ei kannata äänestää "hyviksiä". Meille uskotellaan, että on meille edullista saada samanmielinen toveri päättävään asemaan. Ei ole. Todellisuudessa kaava on aina sama. Poliittisesti aktiivinen, suhteellisen skarppi hyvis menee mukaan puoluepolitiikkaan, usein poliittisen nuorisojärjestön kautta. Vähitellen oikeasti tärkeät asiat jäävät taka-alalle, sillä kaikki aika ja energia menee tavoiteohjelmien vääntämiseen, oman ehdokaslistan junttaamiseen läpi milloin mihinkin ja erilaisissa lautakunnissa ja ryhmissä istumiseen. Pian hyvästä, asioihin palolla suhtautuvasta tyypistä on kasvanut tylsääkin tylsempi puoluepoliitikko, joka välttää sanomasta tai tekemästä mitään, jottei suututa puoluetovereita, mahdollisia äänestäjiä tai muita puolueita.

Poliittiset nuorisojärjestöt toimivat porttina maailmaan, joka tylsistyttää terävät mielet, haalistaa aatteen värin ja passivoi entisen aktivistin. Varokaa puolueita, nuoret, moni istuva kansanedustaja on alun perin lähtenyt ihan vain niihin mukaan – ja kuinkas sitten kävikään.

Äänestäminen on oman äänesi antamista pois. Silloin et voi itse nostaa melua sinulle tärkeistä asioista, vaan saat tyytyä istumaan kädet sylissä ja katsomaan mitä puuhaa se henkilö, jolle äänesi meni. MInä en aio antaa ääntäni pois, vaan käyttää sitä itse. En aio äänestää eurovaaleissa, kuten en ole äänestänyt aiemmissakaan. Miellän olevani poliittisesti valveutunut, olen äärimmäisen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vahvasti kansalaisvaikuttamisen kannalla. En yksinkertaisesti usko edustuksellisen demokratian palvelevan yksilön etua. Jos olen tämän takia osa nukkuvien puoluetta, olkoon niin. Nähdäkseni kaikki puolueet ovat yhtä ja samaa: Hukkuvien puolue. Tulee aika, jolloin te ette enää ole enemmistö. Katsotaan sitten tätä hommaa uudestaan.

 

np: Julma-Henri & Syrjäytyneet – 091006

"Normaali on enemmistö, entä sitte ku me ollaan enemmistö, sä oot heikoilla poika."

 

suviauvinen

Pedagogi, freelancetoimittaja, TeM.
Päivystävä anarkisti.
Ask me anything: ask.fm/Suviauvi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu